Viikonloppu

Lauantai aamuna olisi maistunut uni pidempäänkin vaikka heräsinkin jo yhdeksältä. Riikka oli noussut lasten kanssa kahdeksan aikaan. Minulla meni kylläkin nukkumaanmeno aika myöhään edeltävänä iltana kun yhtäkkiä muistin, että lääkkeet pitää jakaa dosettiin. 

Ulkoiltiin lasten kanssa pariinkin otteeseen. Ennen lounasta ja ennen päivällistä. Maistui ruokakin paremmin kaikille kun ensin ulkoilee. Oltaisiin muuten ehkä lähdetty jonnekin liikekannalle, mutta mies oli ottanut lasten penkit mukaansa viikonloppureissulle. Keskuspuistossa olisi ollut lastentapahtuma. No, saatiin me se aika sitten muutenkin kulutettua. Leivottiin nimittäin taikataikinaa ja maalattiin niitä. Tyttö kylläkin tuppasi vähän maistelemasn tätä taikinaa vaikkei se hyvää ollutkaan ja sylki sen pois. Valmiita teoksiakin on hieman maisteltu kun ei pieni ymmärrä, ettei niitä kuulu oikeasti syödä :D Käytiin vielä illan ratoksi saunassa ja lapset sai angry birds namia saunan jälkeen. Voi sitä sokerihumalan määrää! Aijemmin päivällä tehty majakin sai loppunsa siinä vauhdissa :D 

Tänä aamuna heräsinkin vähän yli kahdeksan. Yleensähän minulla on kello soittamassa seitsemältä ja otan silloin ekat lääkkeet. Nyt olin unohtanut laittaa kellon soimaan, joten otin kaikki lääkkeet kerralla. 

Iltapäivällä lähdin pojan ja vanhempieni kanssa uimahalliin. Poika olikin koko aamun hollannut, että koska pääsee uimaan. Alkuun poika taas arasteli, mutta lopuksi mentiin jo lastenaltaassa syvässä päässä kovaa vauhtia. Kerran poika meni vesiliukumäestäkin mummin kanssa :) Lopuksi kun olimme pesulla naistenpuolella äitini kanssa (poika siis isäni kanssa miesten puolella) niin poika pölähti paikalle ja iloisesti totesi, että "kato, mä löysin teidät" :D Joku nainen osasi sanoa meille, että poika oli tullut naistenpuolelle suljetun höyrysaunan kautta. Ei muutakuin äitini pisti pyyhkeen ylleen ja lähti viemään poikaa jollekin henkilökunnalle, että voivat palauttaa pojan takaisin miestenpuolelle. Ei ollut oikein ukki skarppina pojan kanssa! No, loppu hyvin, kaikki hyvin :) Pääasia, että oli kivaa! Tyttö ei päässyt tällä kertaa mukaan palaneen kätensä takia. Ensi kerralla sitten.

Kotiinpäästyämme koitin ottaa tirsat, muttei siitä oikein mitään tullut, joten rupesin leipomaan. Leivoin sitruuna suklaa muffineja mihin tein myöhemmin illalla sekä suklaa, että sitruuna kreemin. Hyvää tuli! :)

Lääkkeitä ja vitamiineja jonkinverran.

Maja.

Sain tytöltä kukkia♥

Meidän taikataikina tuotokset.

Cupcakes.

Niin mukavia kuin vähemmän mukaviakin kuulumisia

Keskiviikko aamuna päätinkin lähteä miehen mukaan kaupunkiin kun hän lähti viemään lapsia päiväkotiin. Käytiin ihan muuten vaan lidl:ssä katselemassa olisiko siellä mitään ostamisen arvoista. Tavaraa ei lähtenyt mukaan, mutta ruokatavaraa kylläkin ja tietysti piti ostaa myös uunituoretta leipää! Kotimatkalla poikettiin miehen isovanhempien luona kahvilla.

Äitini ja isoveljeni tulivat illalla kyläilemään. Isoveljeni toi pojalle myöhästyneen synttärilahjan kun ei flunssaltaan päässyt pojan synttärijuhliin. Poika sai piirustustaulun missä on myös erimuotoisia mangneetteja millä pystyy tekemään kuvioita. Se onkin ollut suuressa suosiossa molempien lasten kesken. Tyttö tykkää ottaa kaikki mangneetit irti ja sitten sovittaa ne takaisin omille paikoilleen. Saattaa tehdä sitä vaikka kuinkamonta kertaa peräkanaa :D

Illalla kävikin vähän inhottavampi juttu. Juuri vähän ennen nukkumasnmenoa tyttö pisti kätensä kuumaan takan luukkuun :( Pistin käden heti juoksevan kylmän veden alle ja koitettiin pitää siinä jääpalaa mikä on paperin sisässä, mutta komea vesikello kämmeneen tuli. Pistettiin tytölle myös suppo kipua helpottamaan. Eihän siitä nukkumisesta tietysti meinannut tulla mitään vaikka oli ihan poikki. Viimein kuitenkin nukahti isän syliin. Näköjään täytyy oppia sekin kantapään kautta samoin kuin isoveljensä aikoinaan. Niin nopeita nuo naperot, ettei siinä ehdi mitään tehdä kun vahinko on jo käynyt.

Torstaina miehen mukana tuli munkki lähetys. Mieheni oli saanut ison läjän munkkeja isovanhempiensa naapurilta. Osan jätin syötäväksi ja osan pistin pakkaseen. Tokihan siitä oli pakko maistaa heti yksi :)

Illalla menimme pojan vanhempainiltaan. Siellä käytiin läpi mistä heidän viikkonsa koostuu ja vähän mitä tapoja/sääntöjä heillä on. Poika sai kehuja. Oikein reipas poika, mutta kyllähän me se jo tiedettiin :) Tyttökin sai samalla kehuja. On meillä reippaat ja kiltit lapset! ♥

Tänä aamuna nousinkin ylös jo seitsemältä ja herätin muut vähän jälkeen. Ihan vaan sen takia aikainen herätys, että saatiin vietyä lapset hoitoon ja suoraan aamiaispöytään ja sen takia, että miehellä oli niin ohjelmantäyteinen päivä, että piti herätä varhain. Suunnattiinkin päiväkodilta suoraan ruokakauppaan. Kuinka sattuikin sellainen kassa kohdalle, että kone alkoi jumittaa. Jouduttiin odottamaan kun kassan täti taisteli edellä olevan asiakkaan kortin kanssa. No, sama taistelu jatkui meidän kohdalla ja hän joutuikin ajamaan koneen alas ennenkuin sai sen toimimaan. Jälleen siis jouduimme odottamaan. Hyvitykseksi odottamisesta saimme kahvilipun. Siis kaksi ihmistä ja saimme yhden kahvilipun! Minun mielestäni olisi kuulunut antaa meille molemmille oma kahvilippu. Kyseinen kauppa tuskin siinä mitään menettäisi. Samalla käytiin postissa hakemassa uusi tilaamani digiboxi kun vanha boxi alkoi vahvasti näyttää leviämisen merkkejä.

Illalla lähdin vesijumppaan ystäväni Riikan kanssa. Oli "pakko" mennä tänään kun ei päästy eiliseen syöpäyhdistyksen jumppaan vanhempainillan takia. Oli mukavampi jumppa kuin maanantainen :)

Pojan saama piirustustaulu.

Nam, munkkeja :P

Puuhan täytteinen alkuviikko

Heräsin aamuyöllä selkäkipuun ja oli pakko hakea kipulääkettä :/ Maanantai aamuna kotisairaala tuli taas ajoissa ottamaan verikokeet. Eipä siinä sitten kauaa oltukaan Riikan kanssa kun lähdettiin uimahallille ja vesijumppaan. Tämä oli nyt sellainen "normi" jumppa, joten oli vähän rankempi kuin torstainen syöpäyhdistyksen jumppa. Kiertoliikkeitä oli aika paljon mikä ei tee hyvää selälle. Joitain liikkeitä teinkin vähän soveltaen tai jätin tekemättä, jos teki pahaa selälle. Jokatapauksessa hyvä fiilis siitä tulee kun harrastaa liikuntaa! :) Sen verran vei mehuja tuo aamuinen jumppa, että otin kahdet tirsat päivän aikana, mutta silti maistui hyvin uni yölläkin.

Tänä aamuna nousinkin ylös klo.7.00 kun taksi tuli hakemaan klo.8.00 poriin ja sytostaattiin taas. Maksa-arvo olikin taas laskenut hieman mikä on tosi hieno juttu! Viime viikolla se oli 360 ja nyt 289! :) Hoito sujui taas mutkitta. Eväänä minulla oli mukana nektariini (mihin olen nyt hurahtanut, ovat hyvä ja kevyt välipala/jälkkäri) ja paussin kaurapatukka. Meillähän tuolla saa leipää, mehukeittoa ja mehua, jos haluaa. Senkun hakee sieltä jääkaapista tai pyytää hoitajaa tuomaan. Ei eväitä tarjotakaan ihan jokapuolella.

Kotiinpäästyä otin puolentoistatunnin tirsat ja sen jälkeen lähdettiin miehen kanssa kaupasta hakemaan evästä ja hakemaan lapset päiväkodista. Siitä suuntasimme mökille grillailemaan nuotion ääreen. Myös miehen isä sekä miehen isän äiti tulivat sinne. Makkarat maistui niin lapsille kuin aikuisillekin. Jälkkäriksi lapset söi vähän namia ja joivat vauhtihirmun trippi mehua. Oli todella mukava reissu perheen kanssa ♥ Kiva kun olen nyt siinä kunnossa, että jaksan tehdä asioita perheeni kanssa! Retken jälkeen käytiinkin vielä saunassa ♥

Makkarat paistumassa.

Uimamonttu mitä mies oli tyhjentämässä koko viime viikon.

Markkinahumua ja ajatuksia

Pyöräytin pavlova kakun perjantaina kun vanhempani olivat tulossa kylään. Pavlova kakku on siis marenkipohjainen kakku ja käytin stevia sokeria missä on puolet vähemmän kaloreita kuin tavallisessa sokerissa. Kermavaahdon tilalla käytin kaura vispiä, koska paras ystäväni Riikka (joka puolittain siis asuu meillä) sairastaa maito allergiaa. Kakku oli siis kevyt versio, mutta erittäin hyvää! Riikka kävi kaupungissa ja kävi hakemassa meidän tilaamamme ystäväriipukset. Kuvaa siitä alhaalla.

Lauantaina tuli taas MLL:n lapsenvahti, joten me pääsimme Riikan kanssa kaupunkiin ja silakkamarkkinoille keskenään. Käytiin Riikan serkun miehen kojulta ostamassa luomu leipää. Voin sanoa, että on muuten erittäin hyvää leipää! Luomukauppa lumosta saa näitä kyseisiä ketunleipiä. Matkaan lähti myös puinen voiveitsi. Käytiin myös syömässä lounasta buena vistassa. Otin perinteisen vistan possun lohkoperunoilla. Nam! Siitä mentiinkin kaupan kautta kotiin.

Sunnuntai aamuna syötiinkin aamiaiseksi vohveleita. Ei ehkä terveellinen aamiainen, mutta sitäkin parempi :) Iltapäivällä lähdettiin taas markkinoille, mutta tällä kertaa lasten kanssa. Poika oli odottanut sitä koko päivän ja sitä, että hän saa sieltä uuden traktori lelun. No, tottakai se traktori lelu piti käydä ostamassa ja pikkusisko valitsi itselleen pehmopupun. Tytär sai myös pinkin t-paidan missä lukee "piän tuline emänt" ja vieressä on hello kittyn kuva mikä halaa nallea. Sopii tyttärelle kuin nenä päähän, sen verran tulinen luonne meidän neidistä löytyy, mutta osaa olla myös oikea söpöläinen ♥ Tulipa ostettua myös loimulohta ja tietysti lapsille metrilakua. Käytiin lasten kanssa myös tivoli laitteissa. Se taisi olla lasten mielestä koko reissun kohokohta. Välipalaa syötiin kanaalinrannassa vielä ennen kotimatkaa.

Oli niin ihanaa nähdä kun lapset nauttii olostaan. Lämmittää äidin sydäntä ♥ Nämä hetket tekee elämästä elämisen arvoista. Kuulin tänään suru uutisia mikä pistää miettimään miten nopeasti lähtö voikaan tulla. Täytyy nauttia kaikista annetuista päivistä täysin rinnoin. Mikä tahansa päivä voi olla se viimeinen. Toiselle suodaan elonpäiviä enemmän kuin toisille. Joskus se masentaa kun tietää, että itsellä ne elonpäivät ovat rajalliset, mutta jos sitä miettisi jatkuvasti niin ei tästä elämästä ehtisi nauttia. Onneksi minulla tulee aika harvoin noita masentavia ajatuksia. Tänään niitä on ollut sattuneesta syystä. Hartain haaveeni olisi olla terve ja nähdä lasteni kasvavan aikuisiksi, olla mukana heidän elämässään niin ilon kuin surun hetkillä. Valitettavasti se haave ei tule toteutumaan. Nauttikaa ihmiset terveydestänne ja eläkää elämäänne täysin rinnoin!

Pavlova kakku.

Ystäväriipus ♥

Ajelulla :)

Shoppailua ja jumppailua

Kävin eilen pojan kanssa hammaslääkärissä. Paras ystäväni oli mukana. Poika vastaili reippaasti hammaslääkärin kysymyksiin ja kun oli aika näyttää hampaita niin suu aukesi jo ennenkuin lääkäri ehti pyytää avaamaan suuta :) Palkinnoksi poika sai uuden hammasharjan ja tarran. Oli tosi kiva juttu, että pystyin hoitamaan tälläisen asian miehen puolesta vaikka apua pitikin olla mukana. Tulee edes vähän hyödyllinen olo.

Hammaslääkäri käynnin jälkeen palautettiin poika päiväkotiin ja suunnattiin ystäväni kanssa kaupunkiin ja cafe saliin salaatille. Siellä on jo pienikin salaatti hyvin täyttävä. Otin siis sellaisen ja lisukkeeksi oliivia, aurinkokuivattua tomaattia ja chili kanaa. Oli erittäin hyvää! :) Tämän jälkeen lähdettiin metsästämään minulle uusia uikkareita. Kävimme vanhassa Raumassa trikoo asussa. Siellä kävikin hyvä mäihä! Kokeilin muutamaa uikkaria kunnes ystäväni bongasi yhdet edullisemmat uikkarit, jotka sattuikin olemaan juuri passelit! Ne maksoi vain 20€ kun taas ne muut joita kokeilin oli tyyliin 80€ ja yli! Käytiin myös prismassa mistä ystäväni osti minulle kiroileva siili paidan, itselleen paidan, pojalleni angry birds paidan ja minulle alusvaatteita. Piipahdettiin myös kultasepänliikkeessä samalla ja pistettiin ystäväriipus tilaukseen kaiverruksineen. Siitä mentiin vielä citymarkettiin ruokaostoksille ja mieheni haki meidät siitä. Kyllä maistui illalla uni ja poikkeuksellisesti heräsinkin ekan kerran vasta klo.6.30 kun normaalisti herään jo parin tunnin unien jälkeen.

Askarreltiin tänään aamupäivällä parhaan ystäväni kanssa sokerimassakukkia ja pari muutakin juttua taisi ystäväni väkertää :) Illalla mentiin syöpäyhdistyksen järjestämään vesijumppaan mitä varten uikkaritkin käytiin ostamassa. Oli kyllä tosi kiva jumppa! Saas nähdä onko huomenna paikat kipeänä. Ainakin yritin tehdä täysillä mukana! Ensi viikolla mennään ehdottomasti uudelleen! Olisi niin kiva kun kunto vähän tästä kohenisi ja jalkalihakset on aika surkastuneet, joten ne saisi vahvistua. Liikunnasta tulee tosi hyvä fiilis ja se onkin yksi asia mitä olen kaivannut. Mietittiin mikä voisi olla hyvä liikuntamuoto minulle ja kuinka ystäväni sattukin bongaamaan tämän jumpan satakunnan syöpäyhdistyksen sivuilta kun oli ollut puhetta, että vesijumppa saattaisi olla hyvä kun vedessä on helppo liikkua. Mikä muu mahtaisi olla minulle sopiva liikuntamuoto? Ehkä tyydyn nyt käymään tuolla sen kerran viikossa ja katsoo sitten, että mitä kun kunto vähän kohoaa. Tuo selkärangan kunto vaan laittaa omat vaatimuksensa peliin. Selkärangassa siis useampi nikama painuneina kasaan, jotka myös tuottavat kipua. Nytkin otin ennen jumppaa särkylääkettä lisää, muuten olisi ollut tuskaisempaa.

Poika hammaslääkärituolissa.

Mun pieni herkkusalaatti. NAM!

Käytiin abc:llä juomassa hyvää päivää juomat. Tällä kertaa jouduin tyytymään sitruunan makuun lempparini mangon sijasta.

Mieheni vitsaili matkalla kaupunkiin, että ostakaa sulle sellainen pinkki pallo uikkari missä on röyhelöt vyötäröllä. No olihan siis pakko ottaa kuva kun bongattiin nämä! :D

Minun ja ystäväni tekeleitä.

Viikon kuulumisia

Meillä käy MLL:n lastenhoitaja. Yleensä se on lauantai päivisin ja niin oli myös nytkin. Mies meni omia menojaan ja me olimme kotona.

Sunnuntaina vanhempani kävivät kylässä ja osaksi myös sen takia leivoin sitruunatorttua. En ole ennen moista tehnyt, mutta hyvää tuli! Marenki tosin meni plörinäksi, ei vaahtoutunut ollenkaan. Arvelinkin kyllä jo heti, että se ei tule onnistumaan, koska joukkoon eksyi keltuaista, mutta minulla ei ollut riittävästi munia, että olisin voinut tehdä homman uudelleen. Äiti ja isä toi itse mukanaan myös herkkuja. Mm. jyväshyvän luonnonherkku keksejä mitä en ole ennen nähnyt, olivat aivan sairaan hyviä! Poika lähtikin sitten mummin ja ukin luo yökylään. Pikkusisko oli hieman pettynyt kun joutui jäämään kotiin, mutta tyytyi kohtaloonsa :) Saipa hän meidän jakamattoman huomion kuitenkin.

Illalla menin yläkertaan miehen viereen nukkumaan. En ole nukkunut yläkerrassa kertaakaan sairastumiseni jälkeen, koska olen ollut kokoajan niin huonossa kunnossa, että portaita on vaikea kulkea varsinkin kun meillä on puolet rappusista hyvin jyrkät. Minulla on alakerrassa oma moottoroitu sänky. Se on minun valtakuntani niin päivin kuin öinkin. Eikä yläkerrassa nukkumisesta tulisi mitään senkään puolesta, että käyn öisin vessassa (öisinkin tulee juotua jonkinverran) ja aamulla herään ennen aamulääkkeiden ottoa ottamaan vitamiinit ja vatsansuojalääkkeen. Joutuisin kulkemaan portaissa aika paljon. Meillä on yläkerran sängyssä jotkut iki vanhat patjat, joten ne ei ole enää missään nimessä hyvät. Siihen ollaan suunniteltu ostavamme uudet patjat jo iäisyyden. Sen verran asian eteen saatiin tehtyä, että käytiin jyskissä katsomassa ja testaamassa uusia patjoja ennen kun sairastuin, mutta siitäkin rupee olemaan kohta vuosi aikaa. No, jospa saatais sitä korvausrahaa jossain vaiheessa ni voisi ostaa ylös uuden sängyn ihan kokonaan. Nukuin johonkin kolmeen saakka suunnilleen yläkerrassa ja senkin vähän niin ja näin sen huonon patjan takia ja sitten oli pakko tulla alas omaan sänkyyn ja käymään vessassa. Loppuyön nukuinkin ihan hyvin. Seuraavana päivänä selkä olikin normaalia kipeämpi.

Maanantai aamulla kotisairaala tulikin jo klo.8.30 ottamaan minun verikokeeni tiistaista sytostaattia varten. Kätevää kun ei tarvitse mennä aina labraan vaikka tietysti se maksaa kun he käyvät kotona. Maksu on kuitenkin vain päivä kohtainen eli vaikka he joutuisivat käymään useamman kerran päivän aikana niin siitä veloitetaan vain se yksi maksukerta. Kuten silloin kun minulla oli ruusu ködessä niin he kävivät useamman kerran päivässä tiputtamassa antibioottia, mutta siitä meni vain se yksi maksu per päivä.

Iltapäivällä mentiin käymään kaupassa ja samalla subwayssä syömässä. Vanhempani tulivat sinne tiputtamaan pojan kyydistä. Kaupasta kun selvittiin kotiin niin mies lähti heti lasten kanssa mökille uimakuopan tyhjennys operaatioon. Sellaista kuoppaa ei nyt yhdessä tai kahdessakaan illassa tyhjennetä. Pumppu siellä nyt sitten on vetämässä.

Tänä aamuna sitten olikin taas porissa sytostaatti. Minulla oli paras ystäväni taas mukana vaikka itse lääkintähuoneessa ei saa olla ylimääräisiä, mutta hän toimiikin saattajana ja käy sitten kaupoilla minua odottaessa. Ystäväni kävi ostamassa pojalleni lupaamansa angry birds kengät ja tyttärelleni pari puseroa, kisu tossut ja parit legginsit. Tämä ilta menikin uudet kengät jalassa ja tytär meni nukkumaan uudet kisu tossut jalassa :D

Maksa-arvo olikin nyt laskenut aika paljon. JEE! Viimeksi se oli 451 ja nyt "vain" 360. Viitearvohan on alle 45 eli siitä nyt ollaan aika kaukana, mutta olen oikein iloinen, että se on ylipäänsä laskenut :) Ehkäpä se syöpä tykkää kyttyrää myrkyistä ja lannistuu! Mitään sen enempää en uskalla toivoa kuitenkaan. Hyvä jo näinkin :)

Kotiin päästyäni otin tunnin tirsat, jonka jälkeen  ystävä tuli hakemaan minua Rauman kaupunginkirjastossa pidettävään FOR-GET-ME-NOT valokuvanäyttelyyn mitä pari muuta ystävää olivat tekemässä. Siellä oli kuvia aasiasta, syyriasta, balestinasta ja intiasta. Kuvia köyhistä ihmisistä, orpo lapsista ja vähän myös varakkaammistakin ihmisistä. Minusta mieleenpainuvin tarina oli pojasta joka on n.4-5 ja hän oli kuljettanut kolme pienempää sisarustaan kaupunkiin lääkäriin. Pienin näistä sisaruksista oli ihan vauva, joka ei edes kävellyt vielä. Näiden lapsien vanhemmista ei ole mitään tietoa vaan tämä pieni poika huolehtii sisaruksistaan. Paljon oli muitakin koskettavia tarinoita ja muutenkin hyvin paljon ajatuksia herättävä näyttely. Suosittelen käymään katsomassa kuvat ja lukemassa heidän tarinansa!

Epäonnistunut torttu tai se marenki. 

Angry birds kengät

Oikealla näkyy poika sisaruksineen.

Oikealla ylhäällä poika pienimmän sisaruksen kanssa.

Tyypillinen leikki..kuva kertoo enemmänkuin tuhat sanaa..

Kuvassa näkyy mies, joka pitää intiassa lastenkotia.

Reissaamista

Oltiin eilen potilasasiamiehen juttusilla (viimein). Tehtiin siellä tädin kanssa yhdessä vahinkoilmoitus, jotta siitä varmasti tulee oikeanlainen. Päätöksen tulemisessa menee 4-6kk, jonka jälkeen voi tehdä yksityiskohtaisemman valituksen kuvien kera. Saatiin myös sellainen muistutuslomake millä voidaan valittaa saamastani kohtelusta. Sen vastauksen saamisessa ei pitäisi mennä kuukautta kauempaa.

Tänään tuli lähdettyä extemporee parin ystävän kanssa raisioon. Käytiin ihan vaan myllyssä arnoldsissa syömässä. Söin bbq bagelin ja jälkkäriksi frozen yogurth:n, koska en ollut ennen maistanut sellaista. Oli kyllä hyvää, molemmat! Siinä samassa tuli nähtyä myös isoveljeä! Käytiin vielä H&M:llä ostoksilla. Sieltä ei kylläkään tullut mukaan kuin yksi röyhelömekko tyttärelle. Valikoimasta ei löytynyt valkoista toppaliiviä, muuten varmaan sellainen olisi lähtenyt mukaan.

Illalla oli vielä ohjelmassa tyttären vanhempainilta. Katsottiin videota lasten päivän puuhista ja hoitotädit kertoivat millainen tyypillinen viikko päiväkodissa on. Nämä on mielestäni hienoja hetkiä. Nähdä mitä ne lapset puuhaa kun itse ei ole paikalla. Ei tiedä kuinkamonta näitä vanhempainiltoja ehdin nähdä. 

Aika paljon on taas väsyttänyt sytojen jälkeen, mutta se on ihan normaalia. Tulee kyllä nukuttua yötkn sikeämmin mikä on vain plussaa. Nukun kyllä yleensä hyvin, ettei ole ollut ongelmaa sen suhteen normaalistikkaan. Öisin herään vessaan vähintään pari kertaa. Vakio on, että herään ekan kerran aina klo.2-3 aikaan. Aamulla herään klo.7 ottamaan vitamiinit ja vatsansuojalääkkeen, jotta se ehtii vaikuttaa ennen kipulääkkeiden ottoa. Kahdeksan aikaan on aamulääkkeiden otto ja napapiikin laitto. Sen jälkeen voi vielä nukkua, jos nukuttaa (jos lapset ei ole kotona). 

Myrkkyjä ja herkkuja

Sunnuntaina vanhempani olivat kyläilemässä. Oli mukavaa olla yhdessä ulkona vanhempieni ja perheeni kanssa. Lapset leikki omiaan, mieheni savusti kalaa ja istuskeltiin terassilla jutellen mukavia ja tietysti syötiin sitä lohta kun se valmistui. Mieheni on kyllä taitava savustaja, oli taas erinomsisen makuista lohta. Lohen päällä oli mausteena aurajuustoa ja valkosipulia, NAM! Jopa isäni kehui vuolaasti ja se on paljon se minun isältäni :D Varsinkin noin selvinpäin. Isälläni on alkoholi ongelma eli on siis alkoholisti. Nyt hän on ottanut antabusta ja lupautunut jopa menemään juttelemaan päihdetyöntekijän kanssa! Jospa tämä kestäisi tällä kertaa enemmän kuin 2kk. Ennen hän ei ole suostunut menemään juttelemaan kenenkään kanssa ja väittänyt kivenkovaa, että voi lopettaa koska vaan haluaa, että olisko tämä nyt hyvä alku?

Eilen aamulla kotisairaala kävi ottamassa multa verta tämän päivän sytoa varten. Tänään tiputuksessa kuulin veriarvojen tulokset. Muuten kaikki ihan hyviä, mutta maksa-alat olivat kohonneet sitten viime kerran. Mullahan lopetettiin sytot pitkäksi aikaa tuon arvon lähtiessä kohoamaan ja sitä odotettiin, että lähtisi laskuun, mutta ei lähtenyt joten sytot aloitettiin uudelleen pienillä annoksilla kokeeksi miten arvojen käy. Viimeksi tuo maksa-alat olikin hiukan laskenut, mutta tällä kertaa hieman kohonnut. Ajattelinkin, että mua on vähän enemmän väsyttänyt viime päivinä. Tiedä sitten johtuuko tuosta. Toivotaan, että laskisi nyt vaan, ettei hoitoa jouduta lopettamaan. Sen arvonhan pitäisi olla alle 45 ja minulla se on nyt 451. Vaihtoehtoisesti voitaisiin kokeilla toista lääkeainetta kuten nytkin lääkeaine vaihdettiin toiseen. Turha sitä tosin miettiä etukäteen, sen näkee sitten. 

Poikani 4v. sanoi minulle eilen, että hänellä tulee tooosi, tooosi kova ikävä minua kun minä kuolen. Hän on selkeästi pohtinut asiaa taas uudelleen sen jälkeen kun jutteli asiasta isänsä kanssa. Lapsillehan kuuluu puhua suoraan valehtelematta, joten mieheni oli sanonut pojalle, että äiti on niin sairas, että kuolee, mutta toivottavasti ei vielä pitkään aikaan. Poika kun on useampaan otteeseen sanonut, että pelkää äidin tai isän kuolevan. Ehkä se pelko tuli tämän sairauden myötä. Käsittääkseni poika ei ole enää sanonut niin kun sai suoran vastauksen ja mies vielä painotti, että hän ei ole menossa minnekään.

Ystäväni löysi jokin aika sitten omista rinnoistaan kyhmyt, jotka ultrattiin ja todettiin niiden olevan hyvälaatuisia. Ystäväni vaati siitä kuitenkin vielä varmistukseksi biobsian, koska kyllähän minullekkin sanottiin ultran jälkeen, että on hyvälaatuista ja kas kuinka kävikään. No biobsian tulos oli sama eli hyvänlaatuista. Hyvä juttu! Niille ei kuitenkaan tehdä mitään ellei ne ala kasvaa tai muuttuvat kivuliaiksi.

Autolla ajoa ja leffaa

Ajoin autoa ekan kerran sitten tammikuun, jolloin olin kuskina kaverin synttäreillä. Autossa oli ainakin ilmastointi kohdillaan nimittäin miehellä kävi pikku vahinko ennen tuota minun reisssuani. Pääsin juuri ulos pellon reunalle aikomuksena liftata kyytiin kun näin miehen tulevan patrollin kanssa komeassa sivuluisussa ja sitten tökkäsi uraan ja maasturi kyljelleen. Ihan pikkuisen pelästyin, että nyt sattui, mutta onneksi selvittiin pienillä ruhjeilla! Auto tosin kärsi hieman enemmän. Toinen kylki melkein koko matkalta rutussa ja katto solmussa, minkä seurauksena tuulilasi lähti irti ja siitä siis hyvä ilmastointi :D

Tänään oltiin ystävän kanssa amarillossa syömässä. Siellä on burger viikot, joten valitsin burgerin ruuaksi :) On ne annokset vaan niin isoja, että ei niitä kyllä jaksa millään syödä loppuun, aina jää ranskiksia syömättä vaikka kuinka tekis mieli syödä niin maha ei vedä. Ruokailun jälkeen käytiin lähikaupassa hakemassa vähän leffa mässyä ja juotavaa (vaikka mahat olikin täynnä). Eipä sitä sitten tullutkaan leffassa montaa namia syötyä kun ei vaan jaksanut.
Oltiin katsomassa Peter Franzenin leffaa tumman veden päällä. Leffa oli mielestäni hyvä. Kirja luultavasti parempi. Voin suositella katsomaan leffan! Ystäväni pääsi leffaan ilmaiseksi, koska oli minun saattajani (olimme siis pyörätuolilla liikkeellä). Tapasimme leffateatterin ulkopuolella kaveripariskunnan ja menimme yhdessä heidän kanssan :)

Epikriisi

Tulipa eilen otettua melkein koko päivä levon kannalta, sen verran oli selkäkin kipeä. Ilmeisesti olen puuhastellut viime päivät niin paljon, että se kostautuu. Meninpä kuitenkin ystäväni luo samaa reissua kun mies haki lapset päiväkodista. Ystäväni oli hakenut epikriisit eli minun sairauskertomukseni minervasta ja terveyskeksuksesta. Ensi viikolla mennään potilasasiamiehen juttusille. Sanoisinko, että on aika huvittavaa lukea mitä kaikkea tuolla arvauskeskuksen papereissa lukee. Kuten, "yleistila kohtalainen ja hieman kivuliaan oloinen". Olin tuossa kohtaa niin kipeä että nipinnapin pystyin liikkumaan ja senkin kipulääkityksen voimin väkisin. Tuosta taisi mennä 3 päivää kun tiedettiin jo, että mulla on syöpä. Samoin tuolla lukee, että "ollut muutaman päivän oksennustaudissa". Niin siis siitähän se oksentelu johtuikin vaikka sanoin, ettei kellään kenen kanssa ollaan oltu tekemisissä ole oksennustautia ja kyllähän mä nyt oksennustaudin olisin tunnistanut. Ekaa kertaa kun olin ensiavussa ja mies nosti mut pyörätuoliin ja siitä petiin niin yksi hoitsu sanoi mulle seuraavana päivänä, että en edes näytä kipeältä ja ei siinä auta muu kuin nousta ylös vaan, kyllä hän on ollut itse tuossa tilanteessa joskus. Oikein vielä vähättelevällä äänellä ja asenteella, että nuorella ei voi olla selkä kipeä. Mielestäni olin aika kipeä kun en päässyt sängystä ylös kivun takia. Mitähän tuo kyseinen hapan akka sanoisi nyt? Onko hän tosiaan ollut samassa tilanteessa ja tietääkö hän miltä tuntuu kun 6 nikamaa on murtumilla syövän takia eikä saa kunnon kipulääkettä kun pitää vaan väkisin nousta ylös? Voin kertoa, että tekee kipeää. Paljon on herättänyt muistoja nuo paperit alkuvuodesta ja muutenkin taas laittanut ajatuksia liikkeelle kuten miksi minun piti sairastua tai miksi en heti vaatinut näytettä kyhmystä vaan sokeasti halusin uskoa sen olevan hyvänlaatuista muutosta. Naiset hyvät, jos löydätte kyhmyn rinnastanne niin menkää tutkituttamaan se ja niin, että tiedetään varmasti mitä se on! Rintojen tutkiminen vaikka illalla nukkumaan mennessä ei vie kuin pari minuuttia, mutta se voi pelastaa henkesi eli tutkikaa rintanne säännöllisesti!

Päätin eilen, että täytyy lopettaa herkkujen mässäily taas kun on nyt päässyt lipsumaan. Se on tietysti, että kortisoni lisää ruokahalua ja minähän saan joka syton yhteydessä suoneen kortisonia (sen 2 tab lisäksi mitä otan kotona). Täytyy syödä vaikka hedelmiä ja marjoja kun tekee mieli herkutella :) Harmi vaan kun allergiat rajoittaa niitäkin omalta osaltaan, mutta olen nyt kyllä syönyt joitain hedelmiä mille olen allerginen ja kokeillut tuleeko jotain reagtiota. Taitaa kortisoni auttaa siihenkin ettei tule niin helposti allergiaa kuten se auttaa moneen muuhunkin juttuun. On se omalta osaltaan hieno lääke vaan on siinä v-mäiset sivuoireetkin kuten tämä TURVOTUS. Enpä tule pääsemään tästä eroon niin kauan kun syön kortisonia ja se tulee olemaan loppuelämäni, oli se lyhyt taikka pitkä.. tai pitkää mun elämästäni ei saa ellei tapahdu ihme.

Opettelua

Päätinpä viimein kokeilla tätä oman blogin aloittamista. Ajattelin, että jos muut osaa niin osaan minäkin :D Nyt kun olen yksin kotona niin on aikaa tutustua tähän systeemiin ja koittaa saada sivuista mieluisat. Katsotaan nyt kuinka tässä käy :D