Eipä ole kauheasti ollut mitään valittamista lastenosalta vaikka putket korviin pistettiinkin. Lähinnä Waltsu maininnut muutaman kerran, että kurkku on kipeä kun kitarisat nappastiin pois samalla reissulla. Jätkä oli hieman nälkäinen ekat päivät kun piti syödä vain viileitä tai kylmiä ruokia sekä pehmeitä ruokia eli oltiin tyyliin jogurtti, jäätelö linjalla. Kyllä kelpasi kunnon lämmin kotiruoka kun sitä sai vaikka toki oli kivaa kun sai syödä paljon jäätelöä :D Tyypit oli ollut aika pöllyssä herättyään ja varsinkin tytär oli ollut oikein kiukkuinen (muutenkin tempperamenttinen tapaus) eikä halunnut lainkaan syliin vaikkei pysynyt pystyssä. Voin vaan kuvitella sitä huojumista kiukkuisen tytön osalta :D
Oltiinkin tuolloin perjantai iltana Riikan kanssa hänen serkkunsa pojan 8v syntymäpäivillä piipahtamassa. Tarjoilut oli mitä ihanampia! Varsinkin muffinit oli mun suosikkeja! :) Oltiin myös lauantai iltana samaisessa paikassa, mutta tällä kertaa aikuisten pippaloissa. Nimittäin Riikan serkun 30v juhlat oli kyseessä, pitäähän sitä pyöreitä juhlia! Itse olin tietysti ihan limppari linjalla kun en voi lääkkeiden kanssa juoda mitään alkoholia. Siinä nyt ei mitään menetä vaikkei juokkaan. Toki sitäkin kaipaa kun ennen johonkin lähdettiin niin pynttäydyttiin ja samassa juotiin jo pohjia. Joskus on mukava oikein laittautua. Nyt ei paljon laittauduta :/ Tästä naamasta ja kropasta mitään enää saa! Vietiin synttärilahjaksi tälle suur uusioperheen äidille lahjakortti hierontaan niin pääsee vähän nauttimaan ja rentoutumaan :) Lähdin itse juhlista jo parin tunnin oleilun jälkeen kun piti mennä vielä iltasella käymään miehen isovanhempien luona juomassa 62v hääpäivä kaffet. Vaikken kahvia juokkaan enää niin teetä kuitenkin.
Sunnuntaina aamupäivällä mies ja miehen isä teki loppuun edellispäivänä alottamansa harjakaton pellityksen ja uuden antennin asennuksen. Miehen isän naisystävä katsoi sen aikaa lasten perään ja olivatkin melkein sen kokoajan ulkona. Iltapuolella lähdettiinkin kaveripariskunnan luo kylään, ettei kokoajan kökitä vaan kotona. Olikin tosi mukavaa käydä heillä kylässä! Sen jälkeen käytiin hakemassa vähän pitsaa ja kebabbia sekä Riikka. Tosi terveellinen iltapala :D
Maanantaina käytiin vesijumpalla äitini ja Riikan kanssa. Oli aika huono jumppa nyt :( Oli tosi paljon kiertoliikkeitä selälle mitä minä en oikein pysty tekemään tämän syöpäselkäni kanssa. Piti soveltaa tosi paljon. Ei ehkä sitten ollut ihan niin tehokasta. Torstaista jumppaa taas odotan, se on luultavasti selkäystävällisempi! Tämän jälkeen käytiin syömässä ABC:llä. Lounaspöydästä löytyi perunamuusia, jotain paistinperunoitako ne oli, uunimakkaraa, rapupiiraita, kanaa ja keitettyjä kasviksia. Tietysti myös alkusalaatti. Kana oli täysin rutikuivaa, se jäi kyllä melkein kokonaan syömättä. Muusi ja uunimakkara oli parasta! :) Illalla väsättiin Riikan kanssa tuulihattuja kun ei olla moisia tehty koskaan ennen. Ihan hyviä tuli! Muutenkin taas leivonta innostus nostaa päätään ja meinasin huomenna kokeilla viimein tehdä bebe leivoksia mikäli en ole ihan väsynyt tämänpäiväisesta sytosta. Onneksi sen pystyy tekemään vähän vaiheissa niin välissä voi huilata. Meinasin myös osallistua OBH Nordican järjestämään cupcake kisaan mistä voi voittaa heidän yleiskoneensa. Sellaisen haluaisin, mutten ole raaskinut ostaa niin, jos kävis mäihä ja voittaiskin :D Täytyy nyt sitten leipoa eri makuisia ja näköisiä cupcake:a ja valita niistä oma suosikki. Ideoita otetaan vastaan!
Näin viimeyönä kamalinta unta ikinä!! Nimittäin unessa poikani kuoli :'( Iso itku tuli kun säpsähtäen heräsin ja olisi tehnyt mieli siltä istumalta mennä halimaan poikaa! Unta piti tietysti heti tulkita ja katsoa netistä. Se voisi tarkoittaa uuden ajanjakson alkamista. Tiedä nyt sitten uskonko mihinkään uni ennusteisiin. Voisiko elämässä olla mitään kamalampaa kuin menettää oma lapsi? En pysty kuvittelemaan. Mieleen vaan tuli, että voiko lapsen elämässä olla mitään kamalampaa kuin menettää oma vanhempi ja minun lapseni joutuvat kokemaan tuon. On niin kamalaa ajatella sitä tuskaa, jonka he joutuvat kokemaan :'( Minä pääsen ns. helpolla kun minä en jää tänne suremaan. Toivon, että perheeni saa suuresti tukea kun minusta aika jättää! Turha sellaisia tosin on etukäteen murehtia, mutta toki tälläisiä asioita tulee sillontällöin mieleen kun sairaus on kuitenkin kokoajan läsnä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti