Laspset yökylässä!

Uudenvuoden jälkeisenä aamuna minulle tulikin kuumetta :/ Tietysti kun olin kotona ihan yksin. Pistin jonkun valitusvirren facebookiin ja Riikka oli nähnyt sen kun ei oikein pahalta ololta vissiin uni maistunut :D No, niinpä hän päätti siirtyä omasta osoitteesta tänne (naapuritalosss kun asuu). Hetken aikaa höpöteltiin ja Riikka haki mulle juotaavaa, sitten päätettiin ruveta nukkumaan. Mullakin kuume laski aamupäivän jälkeen kiitos buranan. Sen jälkeen ei kuumetta tullutkaan, että saattoi olla jotain rasitus lämpöä kun edellis ilta meni uudenvuoden hulinoissa.

Sitten koittikin viikonloppu ja saimme Riikan kanssa lapset yökylään kun isällä oli menoa :) Lapset eivät olleet kuulemma syöneet edes aamupalaa kun saivat kuulla, että lähdetään äidin luo. Äkkiä vaan molemmat kuulemma ruvenneet vetämään vaatteita päälle! Sinänsä ihana kuulla, että heilläkin on ollut ikävä minua ♥ No, Riikka sitten sai ensitöikseen ruveta keittämään mannapuuroa. Tytär söi hyvin, poika ei niin hyvin. Sen kyllä huomasi sitten seuraavalla aterialla kun menikin toisinpäin :) Vanhempanikin piipahti kylässä ja kävivät ulkoiluttamassa tytärtä, poika nukahti ja otti tirsat sillävälin. Illalla oli kylvetyksen vuoro ja Riikan äiti lakkasi tyttären kynnet kylvyn jälkeen punaisella lakalla mikä kimaltelee. Iltapalasta ei meinannutkaan tulla mitään kun tytär esitteli kokoajan kynsiään, että kun olivat niin hienot :D ♥ Tytär menikin kiltisti nukkumaan iltapalan jälkeen. Siinä ei onneksi yleensä ole ongelmaa. Niin se vaan voi muuttua. Pienempänä tytär oli tosi huono nukkuja. Ensin oli koliikki ja sitten muuten vaan heräili öisin useaan otteeseen ja aamulla viideltä silmät auki, että mua ei nukuta yhtään. Joo, eipä äippääkään :D Pojan kanssa taas oli ongelmaa nukkumaanmenon kanssa. Hän ei ilmeisesti olisi halunnut/malttanut ruveta nukkumaan. Sai sitten tyttärenkin hereille, ilmeisesti vielä ihan tahallaan tökkinyt toista :( Sitten koitettiinkin selittää pojalle, että jos tämä nukkumaanmeno ei onnistu niin ei äiti voi ottaa teitä enää tänne yökylään. Se ilmeisesti tepsi.

Seuraavana päivänä Riikka ulkoilikin lasten kanssa jo aamupäivällä. Tytär lähti reippaana ulos, mutta poika kiukutteli tyyliin puoli tuntia. Kuitenkin sitten oli ulkona todennut kuinka kivaa se on. Pääteltiin, että poika varmaan siksi kiukutteli, että olisi halunnut jäädä minun kanssa kahdestaan sisälle. Täytyy ensi kerralla järkätä myös meidän kahdenkeskeistä aikaa, jos se helpottaisi pojan oloa. Pojalle tulikin iso itku kun iltapäivällä piti lähteä kotiin :( Saimme pojan viimein rauhoittumaan kun saimme hänet ymmärtämään, että pian he pääsevät takaisin. Hän aina laskee päiväkodissakin kuinka monta yötä vielä jäljellä kun on miehen yövuoroviikko ja he joutuvat olemaan öitä päiväkodissa. Nytkin laskettiin, että vain 3 yötä ja sitten pääsette takaisin.

Sitten koittikin maanantai ja uusi viikko uusin kujeineen. Miehen yövuoroviikko eli lapset tulee luokseni ke-pe.
Kävin maanantaina vanhempieni ja Riikan kanssa ulkoilemassa. Ensin työnsin pyörätuolia kotoa sen matkaa kun jaksoin eli tästä ovelta vasemmalle ja alamäki alas ison tien varteen missä "hyppäsin" pyörätuolin kyytiin. Käytiin vähän kävelemässä pikku lenkki niin, että tyypit vuoronperään lykkäsi minua. Kotona taas tulin kyydistä pois ja lykkäsin tuon koti ylämäen ylös asti rullatuolia. Olen surkea arvioimaan matkoja, mutta en kai ihan hirveästi valehtele, jos sanon, että tuosta ovelta mäen alas asti matkaa on joku 150m.. Tarttis useammin ottaa pikku reippailu kun ei olla pitkään aikaan päästy sinne vesijumppaankaan.