Viime viikon maanantain vastaisena yönä heräsin pahoinvointiin. Herätin Riikan pyytäen ämpäriä. Oksensin n.3 kertaa. Lähinnä se oli kyllä kyökkimistä ja itse oksennusta ei juuri tullut. Pahoinvoinnin lisäksi minulle tuli kylmähiki, jalkojen puutumista ja rintakipua. Riikka päätti soittaa ambulanssin, jolla sitten lähdimmme ensiapuun. Ensiavussa minulle laitettiin kanyyli mitä kautta sain pahoinvointilääkettä. Kerran oksensin oikein olan takaa. Sain myös hieman kipulääkettä lihakseen, mutta hieman myöhemmin kun pystyin niin piti niellä omat kipulääkkeet. Sydämmen liikkeitäni seurattiin samoin kuin happisaturaatiota. Ilmeisesti sydämmenni pamppaili vähän miten sattuu ja leposyke oli aika korkea. Oksentelun lisäksi sain tietysti kaveriksi ripulin. Pääsin onneksi maanantaina aika pian omaan huoneeseen osastolle. Jouduin heti eristyksiin kunnes tiedetään mikä minulla on. Minulta otettiin pari ulostenäytettä, joista selvisikin seuraavana päivänä, että minulla oli antibioottiripuli joka johtuu siitä kun olen syönyt niin pitkään ditrim dubloa mikä on antibiootti kesällä todettuun keuhkosieni infektioon. Antibioottiripuli yleensä tulee rajumpana, joten sen löytyminen oli yllätys kaikille. Kuitenkin tiesimme, että noro virusta se ei ole kun muilla ei ollut mitään. Sekin toki tarkastettiin sairaalassa. Veriarvoista todettiin, että jossain on tulehdus, mutta ei tiedetty missä. Minulle aloitettiin suonensisäisesti 2 antibioottia ja yksi suun kautta sekä tulehdukseen, että antibioottiripuliin. Oikea rintani missä on syöpää ultrattiin siltä varalta, että siellä on joku mätä paise tai nestekertymää. Rinta oli hieman punakka ja kuumoittava. Ultrassa ei kuitenkaan selvinnyt, että siellä mitään suurempaa olisi. Löytyi sieltä joku pieni nestekertymä, mutta varmaksi ei voida sanoa, että juuri se olisi tulehduksen aiheuttaja. Hemoglobiinini laski rajusti ja hetken jo oli mietinnässä onko minulla joku pieni sisäinen vuoto vai johtuuko hb:n lasku yksinkertaisesti tulehduksesta. Hb onneksi alkoi nousta kun antibiootti alkoi purra eli totesimme hb:n laskun johtuvan tulehduksesta. Crp onneksi lähti hienosti laskuun kun saatiin antibiootti tippumaan.
Äiti oli yleensä sairaalalla seuranani tyyliin aamu yhdeksästä tai kymmenestä ilta kuuteen. Päivisin yksi kaveri kävi ja iltaisin veljeni ja Riikka. Kävi sairaalalla myös isäni kerran ja Riikan äiti jokusen kerran. Hyvin vähän olin yksinäni. Riikka oli ekat yöt kanssani sairaalalla.
Tulipa tämän viimeisen viikon aikana aika karusti selville miten nopeasti ja helposti lähtöni voikaan käydä. En ole vielä valmis lähtemään. Tuskinpa olen koskaan. Kuolemanpelko on ikävästi nostanut päätään. En niinkään pelkää kuolemaa, se on ehkä väärin sanottu, mutta pelkään koska se tulee kun en halua kuolla! Mikä tahansa flunssa voi yhtäkkiä viedä henkeni. Nyt minun täytyy kirjoittaa ne asiat ylös mitä olen meinannutkin. Olen meinannut kirjoittaa lapsille kirjeet erikoistilanteisiin kuten kun he valmistuvat koulusta tai menevät naimisiin. Olen myös aloittanut kirjoittamaan yhteisiä muistoja siitä kun lapset ovat olleet pieniä ja minä olen heitä hoitanut. Täytyy myös täyttää hoitotahto paperi, jotta lopussa muut tietävät mikä on tahtoni ja osaavat toimia sen mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti