Haaveri joita ei saisi sattua!

Meninpä sitten kaatumaan torstai aamuyönä. Paremminkin putosin sängystä. Menin sänkyyn, mutta asento oli huono, yritin tulla pois sängystä, jolloin tipuin lattialle polvilleni vatsa vasten sänkyä ja valuin siitä alas selkä notkollaan. Sain työnnettyä itseni kyljelleen sängyn viereen. Ajattelin jo hetken, että nyt en enää kävele metriäkään, mutta, koska tunsin jalkani niin osasin ajatella sen verran järkevästi, että ehkä ei niin suurta tuhoa tullut. Onneksi mulla oli puhelin käden ulottuvilla, että sain soitettua Riikalle. Riikka lähti heti tulemaan ja soitti ambulanssin matkalta. Huusin ja itkin kivusta, sen verran paljon se sattui sillä hetkellä! Ambulanssilla ei kestänyt kauaa tulla, mutta odottavan aika on pitkä. Ambulanssimiehet nosti mut ylös ja istahdin omaan pyörätuoliin. He pyysivät palokuntaa apuun, jotta saadaan nostettua mut pyörätuolilla ambulanssin kyytiin. Sama juttu sairaalaan päässä, että mut nostettiin pyörätuolilla kyydisstä pois.

Sairaalassa mut sitten pistettiin petipaikalle. Piti ensin odottaa, että he saa laitettuaa mulle lähetteen röntgeniin (ohjelmiston kanssa ongelmia). Aika pian sitten pääsinkin sisään. Ensin kuva selinmakuulta ja sitten kyljeltään. Hoitajat joutui auttamaan mua kikoajan, mutta nopeasti se oli ohi. Luulis, että kuvien katsomisessa ei mene kauaa, muuta niiden tulosten odottelussa meni kauiten. Tietysti lääkärillä on muitakin potilaita, ymlärrän kyllä.

Riikka meni juuri kanttiinniin hakemaan syötävää ja juotavaa kun lääkäri tuli. Lääkäri sanoi heti ensi töikseen, että haluaisi ottaa mut sisään kivunlievitykseen. Ilmotin heti, että ei käy. Mulla on riittävän vahvoja kipulääkkeitä kotonakin ja se selkäranka on muutenkin niin vaurioitunut syöväntakia. Lääkäri kysyi joudunko olemaan yksin johon vastasin totuuden mukaisesti, että en juurikaan ja äiti on nyt tulossa luoknseni. Lääkäi halusi nähdän vielä miten kävelen rollaattorin kanssa kun mainitssin itselläni olevan sellaisen, etten ainakan menisi heti taas kaatumaan kun hän on minut lähettänyt kotiin. Oli myös puhetta siitä, että voin ottaa enemmänkin pitkäkestoista kipuläökettä sekä lyhytvaikutteista. Lääköri sanoi, että itse varmasti tiedän parhaiten! :o Aika paljon sanottu arvauskeskuslääkäriltä. Ihmeiden aika ei ole ohi :) Niinpä pääsin kotiin parantelemaan haavojani....sen kun näkis.. Miksi pitää aina olla niin paljon ohjelmaa? Ensi viikon otan lungisti!!!