Nukuin ekan yön ihan hyvin. Pikkuhiljaa yötkin alkoi vaikeutua kun sain selkäni kipeäksi siinä sängystä. Tietysti yksi tekijä oli se, että ei tullut muutenkaan liikuttua niin paljon, toinen syy,että mulla itsellä on huomattavasti pehmeämpi sänky mihin olen tottunut. Lihakset veti ihan jumiin ja rintaranka on ruvennut kipeytymään entisestään. Syitä voi vain arvailla kun siinä vartalon TT-kuvassa ei kai ollut mitään ihmeempää.
Lauantaina äiti ja isä tuli visiitille ennen kuin lupasivat hakea pojan yökylään. Melkein heti perään tuli Riikka ja yksi toinen ystävä. Olin pyytänyt tuomaan mukanaan mäkki mättöä kun niillä oli joku erikois hamppari ja muutenkin rauman sairaalan ruoka on oikeasti ihan ala-arvoista. Tiedän, että tollaisista tulee sanomista äidiltäni. En ollut väärässä tälläkään kertaa ja isäni vielä yhtyi edelliseen ja sanoikin "aika" pahasti. Riikka ryntäsi ulos huoneesta ettei ainakaan tulisi sanottua, pahasti. Äitini meni Riikan perään hetken kuluttua. Mieheni ja tyttärenikin sitten tuli samaan syssyyn. Tyttärelle oli noussut edellisenä iltana kuume ja muut painostivat käymään päivystyksessä kun juuri hänellä vasta loppui entinen antibiootti niin jos ei olisikaan tulehdus keuhkoissa mennyt ohi. No siinä sitten oltiin hetki ja vanhempani lähtivät hakemaan poikaa kotoa (joka siis ei ollut siellä yksin vaan MLL:n hoitajan kanssa :D). Me muut pääsimme jo kylmäksi päässeen mättö ruuan kimppuun.
Sunnuntaina olikin sitten joulukuun 1 päivä ja huomasin, etten ollut ostanut lapsille edes joulukalentereita. Olin vaan jotenkin kokoajan ajatellut, että onhan tässä aikaa vielä joulukuuhun. No pistin isälleni viestiä kävisikö he ostamassa lapsille kalenterit. Poika sai kinder kalenterin ja tytär haribo kalenterin. Tulivat lasten kanssa käymään sairaalassa ennen kuin veivät heidät kotiin. Riikka ja toinen ystävä tulivat taas käymään ja käytiin kahviossa. Oli pakko ostaa yksi bebe leivos vertailun vuoksi omiin. Voin sanoa, että on oma tekemät miljoona kertaa parempia mitenkään itseäni kehumatta. Munkin bebe leivoksissa olisi vielä nimittäin parannettavaa. Siitä tulikin mieleen, että lupasin niitä tehdä kun tervehdyn, mutta selkä on ollut niin kipeä, etten taida sitä nyt hetkeen rasittaa sen enempiä. Bebe leivosten tekemisessäkin on sen verran pikku näpertämistä, että 2h on yks hujaus. Sitten täytyykin opetella "uuden" uunin käyttö uudessa kodissa :/ Katotaan vaan meneekö aluksi kaikki ihan pieleen.. Iltapalaksi Riikka oli pyytänyt äitiään tuomaan mulle kasviksia ja dippiä ♥
Maanantaina taas samat vieraat ja Riikka oli illan mun kanssa kuten joka ilta sairaalassa.
Tiistaina äiti kävi yksin pikku visiitillä. Käytiin kahviossa äidin kanssa ja otin berliinin munkin silläkin uhalla, että sanominen tulee. Ei tullut aamupala jäi nimittäin köyhäksi kun joka armas aamu on samaa kaurapuuroa ja maidon kera. Kysyin, että saisko sen puuron kanssa jotain muuta. Kuulemma maitokin oli jo kahadettu puuron joukkoon! :o Hän sanoi, että jos sitten huomenna katsotaan uusiksi. Jätin koko puuron syömättä! Olisin jättänyt jo ihan periaatteestakin. Olisinhan mä sen pystynyt syömään kun kummastakin tykkään, mutta erikseen kiitos!
Keskiviikkona koitti viimein päivä kun pääsin kotiin viimeisen lääkkeen tiputuksen jälkeen eli jo aamupäivällä! Selkä oli taas niin kipeä, että oli pakko ottaa oxynormia vielä ennen lähtöä vaikka olin juuri aamulla pyytänyt sitä normi aamulääkkeiden päälle. Käytiin hakemassa Riikka samaa syssyä meille. Se ei uskonut, että täällä olisi siistiä kun mieheni on ollut keskenään lasren kanssa. En ihan täysin uskonut siihen itsekkään, mutta varmasti enemmän kuin Riikka. Täällä jopa oli aika siistiä!! Pojot siitä miehelle! Ehkä uskon nyt vähän enemmän siihen, että hän pärjää lasten kanssa kun minä muutan pois eikä niin, että rypevät täällä siinä itsessään. Pakko vielä sanoa loppuun, että oma sänky on maailman paras ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti