Tulipa eilen otettua melkein koko päivä levon kannalta, sen verran oli selkäkin kipeä. Ilmeisesti olen puuhastellut viime päivät niin paljon, että se kostautuu. Meninpä kuitenkin ystäväni luo samaa reissua kun mies haki lapset päiväkodista. Ystäväni oli hakenut epikriisit eli minun sairauskertomukseni minervasta ja terveyskeksuksesta. Ensi viikolla mennään potilasasiamiehen juttusille. Sanoisinko, että on aika huvittavaa lukea mitä kaikkea tuolla arvauskeskuksen papereissa lukee. Kuten, "yleistila kohtalainen ja hieman kivuliaan oloinen". Olin tuossa kohtaa niin kipeä että nipinnapin pystyin liikkumaan ja senkin kipulääkityksen voimin väkisin. Tuosta taisi mennä 3 päivää kun tiedettiin jo, että mulla on syöpä. Samoin tuolla lukee, että "ollut muutaman päivän oksennustaudissa". Niin siis siitähän se oksentelu johtuikin vaikka sanoin, ettei kellään kenen kanssa ollaan oltu tekemisissä ole oksennustautia ja kyllähän mä nyt oksennustaudin olisin tunnistanut. Ekaa kertaa kun olin ensiavussa ja mies nosti mut pyörätuoliin ja siitä petiin niin yksi hoitsu sanoi mulle seuraavana päivänä, että en edes näytä kipeältä ja ei siinä auta muu kuin nousta ylös vaan, kyllä hän on ollut itse tuossa tilanteessa joskus. Oikein vielä vähättelevällä äänellä ja asenteella, että nuorella ei voi olla selkä kipeä. Mielestäni olin aika kipeä kun en päässyt sängystä ylös kivun takia. Mitähän tuo kyseinen hapan akka sanoisi nyt? Onko hän tosiaan ollut samassa tilanteessa ja tietääkö hän miltä tuntuu kun 6 nikamaa on murtumilla syövän takia eikä saa kunnon kipulääkettä kun pitää vaan väkisin nousta ylös? Voin kertoa, että tekee kipeää. Paljon on herättänyt muistoja nuo paperit alkuvuodesta ja muutenkin taas laittanut ajatuksia liikkeelle kuten miksi minun piti sairastua tai miksi en heti vaatinut näytettä kyhmystä vaan sokeasti halusin uskoa sen olevan hyvänlaatuista muutosta. Naiset hyvät, jos löydätte kyhmyn rinnastanne niin menkää tutkituttamaan se ja niin, että tiedetään varmasti mitä se on! Rintojen tutkiminen vaikka illalla nukkumaan mennessä ei vie kuin pari minuuttia, mutta se voi pelastaa henkesi eli tutkikaa rintanne säännöllisesti!
Päätin eilen, että täytyy lopettaa herkkujen mässäily taas kun on nyt päässyt lipsumaan. Se on tietysti, että kortisoni lisää ruokahalua ja minähän saan joka syton yhteydessä suoneen kortisonia (sen 2 tab lisäksi mitä otan kotona). Täytyy syödä vaikka hedelmiä ja marjoja kun tekee mieli herkutella :) Harmi vaan kun allergiat rajoittaa niitäkin omalta osaltaan, mutta olen nyt kyllä syönyt joitain hedelmiä mille olen allerginen ja kokeillut tuleeko jotain reagtiota. Taitaa kortisoni auttaa siihenkin ettei tule niin helposti allergiaa kuten se auttaa moneen muuhunkin juttuun. On se omalta osaltaan hieno lääke vaan on siinä v-mäiset sivuoireetkin kuten tämä TURVOTUS. Enpä tule pääsemään tästä eroon niin kauan kun syön kortisonia ja se tulee olemaan loppuelämäni, oli se lyhyt taikka pitkä.. tai pitkää mun elämästäni ei saa ellei tapahdu ihme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti