Myrkkyjä ja herkkuja

Sunnuntaina vanhempani olivat kyläilemässä. Oli mukavaa olla yhdessä ulkona vanhempieni ja perheeni kanssa. Lapset leikki omiaan, mieheni savusti kalaa ja istuskeltiin terassilla jutellen mukavia ja tietysti syötiin sitä lohta kun se valmistui. Mieheni on kyllä taitava savustaja, oli taas erinomsisen makuista lohta. Lohen päällä oli mausteena aurajuustoa ja valkosipulia, NAM! Jopa isäni kehui vuolaasti ja se on paljon se minun isältäni :D Varsinkin noin selvinpäin. Isälläni on alkoholi ongelma eli on siis alkoholisti. Nyt hän on ottanut antabusta ja lupautunut jopa menemään juttelemaan päihdetyöntekijän kanssa! Jospa tämä kestäisi tällä kertaa enemmän kuin 2kk. Ennen hän ei ole suostunut menemään juttelemaan kenenkään kanssa ja väittänyt kivenkovaa, että voi lopettaa koska vaan haluaa, että olisko tämä nyt hyvä alku?

Eilen aamulla kotisairaala kävi ottamassa multa verta tämän päivän sytoa varten. Tänään tiputuksessa kuulin veriarvojen tulokset. Muuten kaikki ihan hyviä, mutta maksa-alat olivat kohonneet sitten viime kerran. Mullahan lopetettiin sytot pitkäksi aikaa tuon arvon lähtiessä kohoamaan ja sitä odotettiin, että lähtisi laskuun, mutta ei lähtenyt joten sytot aloitettiin uudelleen pienillä annoksilla kokeeksi miten arvojen käy. Viimeksi tuo maksa-alat olikin hiukan laskenut, mutta tällä kertaa hieman kohonnut. Ajattelinkin, että mua on vähän enemmän väsyttänyt viime päivinä. Tiedä sitten johtuuko tuosta. Toivotaan, että laskisi nyt vaan, ettei hoitoa jouduta lopettamaan. Sen arvonhan pitäisi olla alle 45 ja minulla se on nyt 451. Vaihtoehtoisesti voitaisiin kokeilla toista lääkeainetta kuten nytkin lääkeaine vaihdettiin toiseen. Turha sitä tosin miettiä etukäteen, sen näkee sitten. 

Poikani 4v. sanoi minulle eilen, että hänellä tulee tooosi, tooosi kova ikävä minua kun minä kuolen. Hän on selkeästi pohtinut asiaa taas uudelleen sen jälkeen kun jutteli asiasta isänsä kanssa. Lapsillehan kuuluu puhua suoraan valehtelematta, joten mieheni oli sanonut pojalle, että äiti on niin sairas, että kuolee, mutta toivottavasti ei vielä pitkään aikaan. Poika kun on useampaan otteeseen sanonut, että pelkää äidin tai isän kuolevan. Ehkä se pelko tuli tämän sairauden myötä. Käsittääkseni poika ei ole enää sanonut niin kun sai suoran vastauksen ja mies vielä painotti, että hän ei ole menossa minnekään.

Ystäväni löysi jokin aika sitten omista rinnoistaan kyhmyt, jotka ultrattiin ja todettiin niiden olevan hyvälaatuisia. Ystäväni vaati siitä kuitenkin vielä varmistukseksi biobsian, koska kyllähän minullekkin sanottiin ultran jälkeen, että on hyvälaatuista ja kas kuinka kävikään. No biobsian tulos oli sama eli hyvänlaatuista. Hyvä juttu! Niille ei kuitenkaan tehdä mitään ellei ne ala kasvaa tai muuttuvat kivuliaiksi.