Pyöräytin pavlova kakun perjantaina kun vanhempani olivat tulossa kylään. Pavlova kakku on siis marenkipohjainen kakku ja käytin stevia sokeria missä on puolet vähemmän kaloreita kuin tavallisessa sokerissa. Kermavaahdon tilalla käytin kaura vispiä, koska paras ystäväni Riikka (joka puolittain siis asuu meillä) sairastaa maito allergiaa. Kakku oli siis kevyt versio, mutta erittäin hyvää! Riikka kävi kaupungissa ja kävi hakemassa meidän tilaamamme ystäväriipukset. Kuvaa siitä alhaalla.
Lauantaina tuli taas MLL:n lapsenvahti, joten me pääsimme Riikan kanssa kaupunkiin ja silakkamarkkinoille keskenään. Käytiin Riikan serkun miehen kojulta ostamassa luomu leipää. Voin sanoa, että on muuten erittäin hyvää leipää! Luomukauppa lumosta saa näitä kyseisiä ketunleipiä. Matkaan lähti myös puinen voiveitsi. Käytiin myös syömässä lounasta buena vistassa. Otin perinteisen vistan possun lohkoperunoilla. Nam! Siitä mentiinkin kaupan kautta kotiin.
Sunnuntai aamuna syötiinkin aamiaiseksi vohveleita. Ei ehkä terveellinen aamiainen, mutta sitäkin parempi :) Iltapäivällä lähdettiin taas markkinoille, mutta tällä kertaa lasten kanssa. Poika oli odottanut sitä koko päivän ja sitä, että hän saa sieltä uuden traktori lelun. No, tottakai se traktori lelu piti käydä ostamassa ja pikkusisko valitsi itselleen pehmopupun. Tytär sai myös pinkin t-paidan missä lukee "piän tuline emänt" ja vieressä on hello kittyn kuva mikä halaa nallea. Sopii tyttärelle kuin nenä päähän, sen verran tulinen luonne meidän neidistä löytyy, mutta osaa olla myös oikea söpöläinen ♥ Tulipa ostettua myös loimulohta ja tietysti lapsille metrilakua. Käytiin lasten kanssa myös tivoli laitteissa. Se taisi olla lasten mielestä koko reissun kohokohta. Välipalaa syötiin kanaalinrannassa vielä ennen kotimatkaa.
Oli niin ihanaa nähdä kun lapset nauttii olostaan. Lämmittää äidin sydäntä ♥ Nämä hetket tekee elämästä elämisen arvoista. Kuulin tänään suru uutisia mikä pistää miettimään miten nopeasti lähtö voikaan tulla. Täytyy nauttia kaikista annetuista päivistä täysin rinnoin. Mikä tahansa päivä voi olla se viimeinen. Toiselle suodaan elonpäiviä enemmän kuin toisille. Joskus se masentaa kun tietää, että itsellä ne elonpäivät ovat rajalliset, mutta jos sitä miettisi jatkuvasti niin ei tästä elämästä ehtisi nauttia. Onneksi minulla tulee aika harvoin noita masentavia ajatuksia. Tänään niitä on ollut sattuneesta syystä. Hartain haaveeni olisi olla terve ja nähdä lasteni kasvavan aikuisiksi, olla mukana heidän elämässään niin ilon kuin surun hetkillä. Valitettavasti se haave ei tule toteutumaan. Nauttikaa ihmiset terveydestänne ja eläkää elämäänne täysin rinnoin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti