maanantai 24. maaliskuuta 2014

Brunssi

Onpa tässä ollut jotain mukavaakin. Nimittäin käytiin eilen brunsilla Riikan kanssa cafe salissa! En ole koskaan ennen käynyt. Kyllähän tuolla olihintaa, mutta kyllä oli tarjontakin suuri! Juomaksi otettiin tuorepuristettua appelsiinimehua mikä maistui taivaalliselta! Sen lisäksi otimme teet. Jälkkäriksi repästiin ja otettiin cappuccinot! Riikka ei ole juonut kahvia kahteen vuoteen ja itsekkään en ole viime kesän jälkeen. Onhan se kahvi ihan ok kun sitä juo joskus harvoin ja vaikka justiinsa jotain erikoiskahvia. Kyllähän minä monesti haistelen, että kahvi tuoksuu hyvälle, mutta ei se maistu niin hyvälle. Mielummin juon maustettua teetä ja mieluiten vihreää teetä, koska se maistuu paremmalle kuin musta tee ja on terveellisempää.

Se niistä juomista... Pöydästä löytyi 2 eri salaattia,skogen leipää, kraavilohta, leipäpaloja, perunasalaattia, tomaatti-sipuli salaattia, sämpylää, ruisleipää, bageleita, eri juustoja, leikkeleitä, muroja, hedelmäsalaattia, jogurttia, pannukakkuja, vaahtera siirappia, eri hilloja tai marmeladeja, jotain pähkinä juttua,  paistettuja munia, pekoneja, punajuuri vuohenjuusto piirasta, marja-suklaa juustokakkua, cupcakeja, suklaa lettuja ja mandariinimehua. Olikohan siinä kaikki vai unohtuiko jotain :D Jokatapsuksessa kattaus oli täyttävä! Menimme sinne n.klo.11 mikä oli ihan sopiva aika. Puoliltapäivin kun lähdimme niin alkoi tulla jo oikein ryysis kun tuli niin paljon ihmisiä. Olin kyllä tosi tyytyväinen tuohon ja oli kiva pitkästä aikaa käydä ulkona Riikan kanssa kaksin. Eilen oli sinäänsä huono päivä, että jalat ei tahtoneet kunnolla nousta. Onneksi äiti tuli auttamaan meidät saliin kun siinä on yksi iso rappu minkä joudun kiipeämään. Onneksi siellä oli joku tarjoilijakin hereillä ja tuli myös auttamaan minua kun mentiin, hän oli muutenkin hyvin iloinen henkilö! :) Ihanaa kun avuliaita ihmisiäkin on vielä olemassa! Kiitos sinulle cafe salin tarjoilija! Siitä menimmekin prismalle piipahtamaan, mutta taksilla kun satoi räntää. Prismalta tulimme kotiin kävellen.

Taivaallinen appelsiinituorepuristettu mehu ja tee. Puoliksi jo juotuna kun tajusin kuvata.
Jälkiruoka. Juotiin jopa kahvia vaikka olemmekin tee ihmisiä :)

Hautajaiset ja uutta arkea.

Saatettiin viime lauantaina isä haudan lepoon eurajoella. Isä vietiin suoraan kylmiöstä hautaan. Isä ei kuulunut kirkkoon eikä muutenkaan ollut mikään uskon mies niin ei haluttu siihen mitään pappia höpisemään. Jokainen sai vuorollaan laskea kukkansa ja lukea lorunsa mikäli sellainen oli. Lapset heitti kuoppaan arkun päälle ruusut. Lapset olivat tosi kiltisti. Ei noin pienet voi ymmärtää homman nimeä oikein, että miksi arkku lasketaan kuoppaan, mitä arkussa on ja miksi. Poika kysyikin hautajaisissa, että mitä arkussa on. Mieheni lupasi kertoa myöhemmin. Miten sitten selität 4 vuotiaalle, että siellä on ukki, mutta sitten taas ei ole kun se on vain se ruumis. En tiedä onko hän kertonut jotain asiasta tai onko poika edes kysynyt sitä uudelleen. Hyvin lapset kuitenkin oli sisäistänyt koko homman kun muistotilaisuudessa kun tuli itkettyä niin lapset totesivat molemmat, että tuli itku kun on ikävä ukkia. Poika on myös todennut, että ukki on taivaassa mamman kanssa eikä mamman tarvitse nyt yksin siellä. Ei noin pienten tarvitsekkaan tietää sen enempää. He ymmärtävät sen, että emme enää näe noita ihmisiä. Se riittää. Pitää asiat yksinkertaisina vielä.

Tässä tämä elämä alkaa pikkuhiljaa rullaamaan omalla painollaan ja alamme pikkuhiljaa totuttelemaan elämään ilman isää. Äidillehän tämä on suurin elämänmuutos kun pitää opetella elämään yksin. Äitikin kun on ollut isän kanssa yhdessä ihan teinistä asti eikä ole koskaan asunut yksin. Nyt äiti on ollut paljon minun luonani kun ei ole pystynyt olemaan yksin yötä kotona ja muutenkin viettänyt entistä enemmän aikaa täällä. Toinen isoveljistäni on ollut täällä nyt paljon ja yötä äidin luona. Hän siis asuu Turussa, mutta hakee työtä täältä suunnasta, jotta voisi muuttaa tänne lähemmäs meitä. Ollaan käyty useaan otteeseen kävellen ja sähköpyörätuolin kanssa kaupungissa äidin ja muidenkin kanssa. On niin kätevää kun mulla on nyt tuo sähkäri millä pääsen itsenäisesti liikkkeelle eikä tarvitse olla aina minua työntämässä tai tönimässä niinkun ihana tyttäreni sanoo, "Riikkaa tönii äitiä" ♥ :D

Riikka aloittikin 2 kuukauden työharjoittelun ja toinen isoveljistäni aloitti minun henkilökohtaisena avustajana n.4h/päivä. Nyt siis alkoi uusi arki senkin suhteen. Katsotaan sitten miten jatkossa, poikiiko tuosta mahdollisesti työpaikka Riikalle harjoittelun jälkeen. Lapset tulevat tänne jatkossa to-la kun ennen se oli ke-pe. Näin Riikan ei tarvitse olla poissa harjoittelusta kolmea päivää jokatoinen viikko. Ei ole sitten ihan niin paljon korvattavaa.

Käytiin viime viikolla porissa lääkärissä ja sain herceptin hoidon. Kerroimme siellä minun päänsäryistäni mitä minulla on ollut viime aikoina ja sain ajan pään TT-kuvaan. Katsotaan onko syöpä levinnyt päähän vai johtuuko säryt kenties jostain muusta. Itsellä on sellainen olo, että ei olisi levinnyt vaan säryt johtuisi niskalihasten jumituksesta, mutta onhan se hyvä tarkistaa. Näkökin ollut jo pitkän aikaa huonompi. Tarvis varmaan varata aika näön tarkastukseen. Instrumentariumilla ainakin oli joku tarjous menossa, joten sinne ehkä kannattaisi varata aika ja ottaa sieltä lasit mikäli tarpeellista. Mulla on aina ollut hyvä näkö, mutta sytot saattaa heikentää näköä.

Asiasta toiseen.. Ulkona on niin ihana keväinen ilma toisinaan! Nytkin paistaa aurinko täydeltä taivaalta. Ihanaa kun tulee kesä! Se kummasti piristää mieltäkin kun on valoisampaa! Ihanaa kun tulee lämpimämpää eikä lapsilla tarvita niin paljon vaatteita eikä itsekkään tarvitse pukea niin paljon ulos lähtiessä. Nyt on vielä niin kylmä tuuli, että pitää pukeutua hyvin kun lähtee ulos. Minäkin kun istun pyörätuolissa niin siinä voi tuulessa tulla vilu. Meinattiin laittaa parvekkeelle pari kukka laatikkoa tuohon aitaan roikkumaan ja jonkun pikku kasvihuoneen. Riikan luona on vissiin pikku kasvihuone niin sen voisi tuoda tuohon parvekkeelle ja sitten siihen meinattiin hommata joku pieni pöytä ja tuolit. Jyskissä nähtiin sellainen säädettävä rottinki tuoli terassille. Sellainen voisi olla minulle hyvä, mutta hintaa siinä oli huimat 250€! Mietin myös, että jos haluaa istuskella terassilla kesä iltoina niin tyytyäkkö lyhtyihin vai pitäisköhän tuohon hommata joku pieni ulkovalo. Täytynee tutkia saako siihen oikein edes mitään valoa. Varmaan jonkinlainen sähkögrillikin hommataan tuohon. Toivottavasti vaan kukaan ei keksi ruveta pöllimään niitä kamoja... Täytyy muuten hommata myös parvekkeen oveen joku kärpäs verkko niin saa pitää ovea auki. Saattaa olla, että tuolle terassille menevälle kynnyksellekin pitää tehdä jotain, se on nimittäin aika korkea. Onhan tässä monenmoista rahanmenoa. Ruotsin reissukin suunnitteilla kesäkuussa, mutta siitä lisää kun se on aiheellista. Nyt keskitytään pysymään mahd terveenä kun on taas flunssaa liikkeellä!

Musta ruusu jonka isoveljeni kävi laittamassa arkkuun ♥

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Menetys :'(

Täytyy taas tulla pistämään pientä päivitystä. Viime sairaalareissun jälkeen on tapahtunut paljon ja sitten taas ei niin paljon. Suuri elämänmuutos on kylläkin tapahtunut. Nimittäin äitini löysi isäni kotoa kuolleena. Isä oli tullut ilmeisesti vessasta, kaatunut ja lyönyt päänsä. Jäljistä päätellen yrittänyt kammeta ylös tuloksetta ja siispä vuotanut kuiviin siihen :'( Isäni on kerran ennenkin lyönyt päänsä pahasti ja silloin oli lähtö lähellä, joten se oli tiedossa, että jos lyö uudelleen päänsä niin se voi olla menoa. Isänihän oli alkoholisti ja oli tuolloin humalassa. Äitini oli minun luonani tämän takia yötä. Viime päivät ovat menneet hautajaisia ja muita isän asioita järjestellessä. Veljeni on ollut täällä äitini apuna. Hyvä niin, koska äiti on ollut aika sekaisin aika ajoin. Eipä mikään ihme.

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Sairaala reissu

Viime viikon maanantain vastaisena yönä heräsin pahoinvointiin. Herätin Riikan pyytäen ämpäriä. Oksensin n.3 kertaa. Lähinnä se oli kyllä kyökkimistä ja itse oksennusta ei juuri tullut. Pahoinvoinnin lisäksi minulle tuli kylmähiki, jalkojen puutumista ja rintakipua. Riikka päätti soittaa ambulanssin, jolla sitten lähdimmme ensiapuun. Ensiavussa minulle laitettiin kanyyli mitä kautta sain pahoinvointilääkettä. Kerran oksensin oikein olan takaa. Sain myös hieman kipulääkettä lihakseen, mutta hieman myöhemmin kun pystyin niin piti niellä omat kipulääkkeet. Sydämmen liikkeitäni seurattiin samoin kuin happisaturaatiota. Ilmeisesti sydämmenni pamppaili vähän miten sattuu ja leposyke oli aika korkea. Oksentelun lisäksi sain tietysti kaveriksi ripulin. Pääsin onneksi maanantaina aika pian omaan huoneeseen osastolle. Jouduin heti eristyksiin kunnes tiedetään mikä minulla on. Minulta otettiin pari ulostenäytettä, joista selvisikin seuraavana päivänä, että minulla oli antibioottiripuli joka johtuu siitä kun olen syönyt niin pitkään ditrim dubloa mikä on antibiootti kesällä todettuun keuhkosieni infektioon. Antibioottiripuli yleensä tulee rajumpana, joten sen löytyminen oli yllätys kaikille. Kuitenkin tiesimme, että noro virusta se ei ole kun muilla ei ollut mitään. Sekin toki tarkastettiin sairaalassa. Veriarvoista todettiin, että jossain on tulehdus, mutta ei tiedetty missä. Minulle aloitettiin suonensisäisesti 2 antibioottia ja yksi suun kautta sekä tulehdukseen, että antibioottiripuliin. Oikea rintani missä on syöpää ultrattiin siltä varalta, että siellä on joku mätä paise tai nestekertymää. Rinta oli hieman punakka ja kuumoittava. Ultrassa ei kuitenkaan selvinnyt, että siellä mitään suurempaa olisi. Löytyi sieltä joku pieni nestekertymä, mutta varmaksi ei voida sanoa, että juuri se olisi tulehduksen aiheuttaja. Hemoglobiinini laski rajusti ja hetken jo oli mietinnässä onko minulla joku pieni sisäinen vuoto vai johtuuko hb:n lasku yksinkertaisesti tulehduksesta. Hb onneksi alkoi nousta kun antibiootti alkoi purra eli totesimme hb:n laskun johtuvan tulehduksesta. Crp onneksi lähti hienosti laskuun kun saatiin antibiootti tippumaan.

Äiti oli yleensä sairaalalla seuranani tyyliin aamu yhdeksästä tai kymmenestä ilta kuuteen. Päivisin yksi kaveri kävi ja iltaisin veljeni ja Riikka. Kävi sairaalalla myös isäni kerran ja Riikan äiti jokusen kerran. Hyvin vähän olin yksinäni. Riikka oli ekat yöt kanssani sairaalalla.

Tulipa tämän viimeisen viikon aikana aika karusti selville miten nopeasti ja helposti lähtöni voikaan käydä. En ole vielä valmis lähtemään. Tuskinpa olen koskaan. Kuolemanpelko on ikävästi nostanut päätään. En niinkään pelkää kuolemaa, se on ehkä väärin sanottu, mutta pelkään koska se tulee kun en halua kuolla! Mikä tahansa flunssa voi yhtäkkiä viedä henkeni. Nyt minun täytyy kirjoittaa ne asiat ylös mitä olen meinannutkin. Olen meinannut kirjoittaa lapsille kirjeet erikoistilanteisiin kuten kun he valmistuvat koulusta tai menevät naimisiin. Olen myös aloittanut kirjoittamaan yhteisiä muistoja siitä kun lapset ovat olleet pieniä ja minä olen heitä hoitanut. Täytyy myös täyttää hoitotahto paperi, jotta lopussa muut tietävät mikä on tahtoni ja osaavat toimia sen mukaan.