sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Maakunta matkailua, shoppailua, sähköpyörätuoli ja lasten täyteinen 3 päivää :)

Luvassa siis aika pitkä postaus :D Viime viikonloppuna, tarkemmin sanottuna lauantaina lähdettiin Riikan ja yhden toisen ystävän kanssa poriin shoppailemaan. Mentiin ensin iso karhuusn ja siellä muksu massiin. Etsittiin lapsille leikki keittiötä. Sellainen kyllä löytyi, mutta sellaiseen hintaan, ettei houkuttanut ostaa moista. Päätettiin katsoa muualta. Muksumassista lähti mukaan kuitenkin kylpyleluja sekä auto isälle myöhästyneenä synttärilahjana. Kävimme myös body shop:ssa, top sportissa ja h&m:llä. Riikka osti tea tree kasvojenpuhdistus ainetta ja jotain tea tree oil seerumia. H&M:ltä ostin alesta tyttärelle 2 t-paitaa, neulepuseron, lepardi yökkärin mihin kuuluu toppi ja shortsit ♡ sekä vihreän paskerin/pipon. Pojalle ostin vihreän college puvun.

Iso-karhusta kun lähdettiin niin mentiin itäkeskukseen. Siellä käytiin ensitöiksemme syömässä. Päädyimme buffaan. Idea on siis sama kuin rax:ssa eli seisovasta pöydästä saa ottaa niin paljon kun napa vetää. Eipä nuo nyt kovin hääppöisiä ruokia ollut niinkun ei ole rax:ssakaan. Saatiinpa masut kuitenkin täyteen :) Syömästä kun päästiin niin menimme prismaan katsomaan löytyykö lapsille keittiötä ja meille soda stream laitetta. Keittiötä ei löytynyt, mutta soda stream laite kylläkin. Prismassa oli osta pois päivät niin ale laarista löytyi pari söpöä naulakkoa lapsille! Kävimme vielä infossa ostamassa kaasupullon kun emme huomanneet, että laitteen mukana tulee jo kaasupullo. Tosin jälkeenpäin huomasimme, että olikin hyvä, että tälläinen kämmi kävi, koska tottahan toki meidän kaasupullomme jäi vuotamaan ekan käyttökerran jälkeen. Ohjeessa luki, että on PIENI mahdollisuus, että pullo jää vuotamaan ja jos näin käy niin siihen ei saa koskea ennenkuin kaikki kaasu on vapautunut. Odotimme yön yli ja pullo oli lakannut suhisemasta, mutta kun koskin siihen se alkoi suhista uudellen. Päätimme Riikan kanssa, että käytetään sdn verran sitä kuin mitä siitä saa. Eipä me siitä saatu kuin yksi pullollinen vichyä ja sen jälkeen tuli niin hapototonta, ettei sitä vichyksi viitsinyt sanoa. Isäni vaihtoi siihen uuden pullon joka ei jäänyt vuotamaan.

Itiksestä kun lähdimme niin suuntasimme kuskimme vanhempien luo viemään ruokaa ja jotain muuta pientä. Minä ja Riikka kylläkin odottelimme autossa. Siitä lähdettyämme seuraava osoite oli kokemäellä mistä haimme peräkärryn kun ystävämme piti tyhjentää yksi vanha koulu. Kotimatkalla noukimme mukaan hänen siskon poikansa ja haimme ekan kuorman koululta. Luonnollisestikkaan minä en osallistunut tavaroiden kantoon vaan odotin autossa sen aikaa. Sen jälkeen suuntana olikin koti. Pari ystävää tuli vielä illalla iltapalalle ja katsoimme samala the voice of finlandia. Kyllä uni maittoi tämän päivän jälkeen!

Seuraavana päivänä kävimme vanhempieni kanssa ostamassa sen keittiön lapsille rauman prismasta ja jotain leikki astioita honkkarista.

Maanantaina minulle soitettiin, että sähköpyörätuoli on tulossa. Menimme Riikan kanssa sitä vastaan Riikan talolle. Pistimme sen sinne väliaikaisesti kun minun talooni sitä ei saa ennenkuin saadaan ulko-ovelle liuska. Taloyhtiön pitää ensin hyväksyä sen rakentaminen. Kuulemma liuskan saannissa saattaa mennä jopa 3kk. Toivottavasti ei kuitenkaan menisi. Pyörätuoli oli lavan päällä hyvin isosss pahvikopassa. Riikka sai sen muuten auki, mutta lavan päältä pois saannissa tarvittiin nosto apua. Nyt odotellaan, että täti satalinnasta, joka tilasi pyörätuolin mulle tulee käymään niin saadaan kaikki säädöt kohdilleen ja hän näyttää vielä miten se toimii vaikka suunnilleen jo osaan.

Lapset tulivat taas meidän iloksemme keskiviikkona :) He olivatkin ihan innoissaan uudesta keittiöstä. Leikki ei meinannut loppua vaikka sanoimme, että lähdetäön hauskikseen ja keittiön kanssa ehtii leikkiä myöhemminnkin :) Lopulta he keräsivät lelut ja lähdimme hauskikseen. Lapset menivät ystävän kyydillä ja minä ja Riikka perässä taksilla. Hauskiksessa suurin hitti oli trampoliini. Siinä meni melkein koko aika pomppiessa. Pelattiin me pojan kanssa matsi ilmakiekkoa. Hauskiksesta kun lähdettiin niin mentiin prismalle ja syömään hese safkaa. Hyvin maistui lapsille ruoka eikä kotiin viemisiksi paljon jäänyt. Hyvin maistui myös illalla uni ja lapset meni tosi kiltisti nukkumaan. Niinkuin menivät toisenakin iltana. Aika kului lasten kanssa leikkiessä ja lasten elokuvaa katsoessa. Nimittäin Wallace ja Gromit leffa sai suuren suosion pojalta ja se katsottiin useampaan kertaan. Perjantai aamupäivällä sain kipukohtauksen ja jouduin ottamaan särkylääkettä ja huilasin hetken. Riikka meni lasten kanssa siksi aikaa ulkoilemaan. Isä tuli lapsia hakemaan perjantaina, mutta oli tässä sen aikaa kun telkkarista tuli suomen peli. Ennen ei malttanut lähteä, ettei missaa mitää. No, poika sai sillävälin ottaa tirsat mun kainalossa kun ei hän ollut malttanut ottaa tirsoja missään vaiheessa ja siksi välillä meinasikin tulla kiukku. Esimerkiksi torstai illalla kun oltiin Riikan luona saunomassa niin oli jo niin kova väsy, ettei meinannut lähtiessä pukemisesta tulla mitään. Maistuipa lapsillekkin yöuni hyvin iltapalan jälkeen! :)

lauantai 15. helmikuuta 2014

Ystävänpäivä ♥

Ystävänpäivä meni lähinnä vieraita vastaanottaessa :) Ei sen puoleen. Ei niitä ihmisiä niin paljon tullut, eikä kovin montaa kutsutukkaan. Ainoastaan ne tärkeimmät ja ne jotka käy tässä jelppimässä. Riikka ja isoveljeni kävi kaupungissa aamupäivällä. Kävivät ostamassa pastaväriä kuppikakkuja varten. Yllätykseksi Riikka oli ostanut mulle ystävänpäivä lahjaksi monitoimikoneen! :o En ihan odottanut niin kallista lahjaa! Ehkä päästään sitä testailemaan tässä joku päivä :) Muilta sain tuuletin kukan, leivonta tarvikkeita, karkkia ja tyttäreltäni itse koristellun tuikkukipan ♥

Minä koristelin meidän valkosuklaa-mango juustokakut sillävälin valmiiksi kun toiset oli poissa. Edellis iltana olin pyytänyt josko kotisairaalasta tulisivat kuuntelemaan minun keuhkoni kun on sieltä kuulunut hieman krahinaa. Kotisairaala tuli juuri kun olin saamassa kakkujen koristelut valmiiksi. Kuulemma pientä krahinaa kuului vasemmasta keuhkosta, mutta ei mitään huolestuttavaa ja jos olo muuttuu huonompaan niin heti päivystykseen.

Yritin tehdä kuppikakkuihin kuorrutteen jostain valmis pussista, mutta se vaan jäi löysäksi vaikka pistin siihen vähemmän nestettäkin kun ohjeessa oli ja lisäsin tomusokeria. Todettuani sen olevan liian löysää yritin tehdä voista, nesteestä ja tomusokerista uuden kuorrutteen. Jostain syystä se herottui. Ilmeisesti voin olisi pitänyt olla huoneenlämpöistä. No jokatapauksessa tuli ryssittyä se osuus ja minuakos se otti kupoliin! Ottaa vieläkin :D Perfektionistin vikaa kun mussa on :D

Vieraat tuli kahden maissa tai vähän jälkeenkin. Kaikille maistui herkut. Riikan äiti oli tehnyt ihanaa fetapiirakkaa meidän herkkujen lisäksi. Meillä oli kaffettelun lisäksi ohjelmassa ongintaa :) Se on suurimmalle osalle ihmisistä tuttua puuhaa lapsuudesta. Yksi ystävä ei ollut koskaan ennen onkinut. Hän sai onkia minunkin puolestani :) Onginnasta kaikki sai karkki säkit missä oli kaikkea pientä. Karkkiaski, muumi suklaa rahoja, angry birds tikkari ja irtonamia mitä saatiin haalittua edeltävänä päivänä abeilta.

Ex mieheni ja lapset tulivat hieman myöhemmin. Lapsetkin saivat onkia. Poika oli ensin, että ei hän tule, mutta onki kuitenkin kun tytär onki ensin ja hän huomasi, että sieltä voikin tulla jotain kivaa :) Ei sen tarvitse ollakaan mitään sen ihmeempää, että saa muut ilahdettua! Lapset ja ex olivatkin tässä koko illan. Ihan kivaa, että hekin joskus käy täällä kylässä! Lapset halusivat kovasti leikkiä enon kanssa. Sain minäkin sentään vähän huomiota :)

Kaikenkaikkiaan mukava päivä vaikka kyllä illalla ramasi! Tulipa helposti uni silmään ja uni maittoi!

Valkosuklaa-mangojuustokakku
Toinen samanmoinen
Tyttären tekemä tuikkukippa ja kukka tuuletin.

perjantai 7. helmikuuta 2014

Hieman mietteitä. Henkilökohtaisiakin.

Olen niin monesti sairauteni aikana miettinyt miten epäreilua tämä on. Miettinyt miksi en tyhmä vaatinut neukanäytettä,vaan sokeasti uskoin, että kyllä tohtori tietää. Miksi en puhunut asiasta äidilleni vaikka monta kertaa piti, koska hän olisi passittanut minut neula näytteeseen. En jotenkaan yhdistänyt pattia rinnassani siihen, että mummini kuoli levinneeseen rintasyöpään. Jotenkin muistin vain sen kun puhuttiin, että mummilla on syöpää maksassa ja siihen hän taisikin kuolla kun maksa lakkasi toimimasta.  Ehkä tajuntani halusi jotenkin hylätä sen rintasyöpä vaihtoehdon? Luulin vaan heti kun löysin patin, että se on joku turvonnut maitorauhanen, koska ekan kerran huomasin sen vajaa viikko ennen tytön syntymää. Kerroin patista neuvolassakin ja neuvolan täti kokeili sitä ja totesi sen luultavasti olevan maitorauhanen. Patti häiritsi minua kokoajan ja kun se ei imetyksen lopetuksen myötäkään hävinnyt ja nännipihan ihokin alkoi muuttua sekä nännistä tuli eritettä niin alkoi epäilykset herätä, että se onkin jotain muuta. Olisihan minun pitänyt jo noista oireistakin tietää, että ei se ole mitään mastophatiaa niinkun lääkäri sanoi. Hänenkin piti olla joku spesialisti, joka on tehnyt rinnan ultrauksia vuosia. Luulenpa hänelläkin olevan asenne, että ei nuorella voi olla rintasyöpää tai se on hyvin harvinaista ja asenteensa takia erehtyä. Nykyään yhä useammalla alle 30v tulee rintasyöpä. Tiedän todella monia nuoria tämän sairauden myötä kenellä on rintasyöpä tai levinnyt rintasyöpä ja monet heistäkin on pienten lasten äitiä. Nuoria ei oteta monestikkaan vakavasti ja sitten tauti ehtii levitä! Se on väärin! Rintasyöpä saattaa olla "helppo" syöpä siinä tapauksessa, että se tosiaan havaitaan ajoissa eikä ehdi levitä. Itse en voi sanoa päässeeni helpolla.

Olen kärsinyt paljon tämän sairauden myötä ja niin ovat läheisenikin. Jotenkaan kukaan ei voita tässä tilanteessa ja se tuntuu niin väärältä. Tästä sairaudesta ei voi syyttää ketään. Minulla oli todella p*ska mäihä kun tämän taudin sain. Olen kärsinyt niin fyysistä kuin henkistäkin kipua. Välillä minulla on sellainen olo kuin olisin taakaksi vaikken halua olla. Tarvitsen kuitenkin apua kaikissa arkisissakin askareissa kun kuntoni ei anna periksi tehdä itse. En usko läheisteni kuitenkaan ajattelevan niin, että olen taakka vaan he keskittyvät nauttimaan jäljellä olevasta ajasta kanssani. Kukaan kunnei osaa sanoa kauanko minulla on elinaikaa. Hoitoa saan niin kauan kuin kroppa kestää. Tähän asti on muuten kestänyt, mutta maksa -alat ovat välillä olleet huolettavan korkealla ja siksi hoidot tauolla. Tällä hetkellä syöpä on onneksi rauhallinen.

Olen esimerkiksi menettänyt perhe-elämäni. Tätä asiaa on ruodittu viime aikoina paljon. Ilmeisesti jotkut mieheni kaverit tuomitsevat minut lähtöni takia. He eivät ilmeisesti tiedä koko tarinaa vaan tekevät omat johtopäätöksensä. Eikä he ilmeisesti käytä maalaisjärkeäkään. Kuka sairas ihminen lähtee tässä kunnossa pois omasta kotoaan ellei siihen ole syy?? Tällä hetkellä tämä ratkaisu tuntui parhaimmalta. Nyt pystyn esim. viettämään paremmin laatuaikaa lasteni kanssa kun ennen he olivat viikot päiväkodissa aamusta iltaan ja nyt he ovat täällä viikolla eikä tarvitse olla päiväkodissa. Perheenkesken voimme edelleen tehdä asioita, ero ei vaikuta siihen. Tottakai minulla on ikävä lapsiani kun he eivät ole täällä ja lapsilla ikävä minua. Kuitenkaan lapsille ei olisi ollut hyväksi, että jos olisin jäänyt ja minä ja mieheni vain tapeltaisiin ja huudettaisiin toisillemme. Enemmän lapset luultavasti siitä kärsisi. Kyllähän poika jo ennen muuttoani mainitsi asiasta. Hän oli sanonut jotain, että jos huutaisitte vähemmmän niin äiti voisi jäädä. Kumpa se olisikin niin yksinkertaista. Eikä meidän erot perimmäiset syyt kuulu kellekään muille kuin meille. Yhdessä ratkaisumme teemme. Enkä minä edes ole siinä kunnossa, että olisin voinut jäädä hoitamaan omakotitaloa, jos nyt mietitään kenen piti lähteä pois yhteisestä kodista.

Tämä tilanne tuntuu niin väärältä. Kukaan meistä ei voita. Minä ja mieheni menetettiin perhe-elämä. Mieheni ja lapseni tulee menettämään minut, ystäväni on tässä kokoajan kiinni auttamassa ja syrjäyttää oman elämänsä, vanhempani auttavat sen minkä kerkiävät ja tulevat menettämään oman lapsensa.. kuka tässä voittaa ja mitä? Kukaan ei voita mitään. Voisimme kaikki jäädä rypemään itsesäälissä, mutta ei kannata. Nyt vasta sitä on ruvennut arvostamaan elämän pieniä asoita ja huomaa kuinka itsestäänselviä ne ovat ennen olleet. Minä ainakin aijon nauttia elämästä vielä kun voin ja varsinkin lapsistani! Lapseni ovat elämäni tärkein asia nyt ja aina ♥

torstai 6. helmikuuta 2014

Porin keikkaa ja suunnitelmien muutos

Tiistaina oli taas porissa tiputus. Pelkkä herceptin siis kun syön nyt suun kautta solunsalpaajaa. Tällä kerralla joudun pitämään xelodasta vähän pidemmän tauon, koska kynsivallini on molemmista käsistä rikki ja xelodan syönti saattaa pahentaa sitä :( Sitten, jos näitä taukoja rupeaa tulemaan useammin niin melkein on parempi, että käy sitten vaan tiputuksessa joka viikko, mutta aika näyttää. Tälläkin kerralla iv portin kanssa oli hieman ongelmia. Kolme kertaa hoitajat koitti uuden neulan kanssa sitä ennenkun rupesi toimimaan. Ensin sinne meni neste ihan hyvin, mutta ei antanut verta takasinpäin. Toisella yrittämällä ei mennyt nestekään kun vasta niin, että olin vasemmalla kyljellä. Kolmannella yrittämällä kyljellä ollessani saatiin portti toimimaan molemmin päin. Neste tippui vain kun olin vasemmalla kyljellä, joten olin niin hoidon ajan. Hyvä, että portti antoi viimein verta niin tiedettiin, että se varmasti on paikallaan!

Lasten piti tulla keskivikona yökylään kahdeksi yöksi, mutta tyttärelle tuli kuumetta tiistaina, joten lasten tulo peruuntui. Kuulemma keskiviikkona ei enää ollut kuumetta. Se meni nopeasti ohi. Pojan piti tulla torstaina tänne niin, että mennään hänen kanssaan hauskikseen leikkimään. Tyttärellä kun kuume meni nopsaan ohi niin pääsi hänkin mukaan :) Torstaina siis he olivat täällä syömässä (myös exäni) ja sen jälkeen mentiin Riikan, äitini ja lasten kanssa hauskikseen. Lapset ainakin nautti kun pääsivät sinne juoksentelemaan! :) Molemmat lapset olivat ihan väsyneitä kun lähdettiin pois, ei mikään ihme sillä juoksentelulla :) Oli meidän seurana myös naapurista kaveri ja hänen poikansa :) Lapset tulevatkin seuraavaksi viikonlopuksi kun nyt meni plörinäksi tuo viikolla lasten tänne tulo. Tai olisivat silti tulleet viikonloppuna, mutta luultavasti vaan yhdeksi  yöksi. Nyt he tulevat niin, että tytär tulee tänne lauantaina ja poika menee minun vanhemmilleni ja molemmat ovat sunnunta-maanantai yön minun luonani.

Paaston toteutus

Pidettiin Riikan kanssa tuo suunnitteilla oleva paasto. Olin mehupaastolla 3,5 päivää. Tuo mehupaasto oli yllättävän helppo! Ei tullut sellaista järkyttävää nälkää, että nyt mä haluan syödä, vaikka toisena päivänä aloinkin haaveilla ruoasta. Noudatin netistä löytyvää mehupaasto ohjetta ja ruoka rytmiä. Tosin hieman sovelsin sitä. Siellä ruoka rytmiin kuului molkosan juoma ja cynara-tipat. En käyttänyt kumpaakaan. Ilmeisesti tuon molkosanin pitäisi auttaa vatsaa toimimaan. Minä pistin kasvisliemen joukkoon pellavansiemen limaa kun meillä oli pellavansiemeniä likoomassa. Sekin auttaa vatsaa toimimaan. Paastosta tuli hyvä olo! Se hyvänolon  tunne tulee paaston loputtua. Minulla ei ole ollut niin paljon kipujakaan, luulen sen johtuvan paastosta. Ajattelin, että voisi kokeilla pätkäpaastoamista. Sitä on kehuttu terveydelle hyväksi ja jospa vahingossa vaikka vähän laihtuisi. Tuon 3 päivän paaston aikana pInoa lähti n.3kiloa, mutta taitavat tulla takaisin yhtä nopeasti :D Yllätykseskseni verikokeissa ei ollut juuri eroa viime kertaiseen. Saattaa olla, että hyvät tulokset näkyisi vasta viiveellä kokeissa tai sitten tuloksia tulisi vesipaastolla tai pidemmällä mehupaastolla. Uskon kyllä, että tästä lyhyestä mehupaastostakin oli hyötyä, sen verran hyvä olo siitä tuli :)