Brunssi

Onpa tässä ollut jotain mukavaakin. Nimittäin käytiin eilen brunsilla Riikan kanssa cafe salissa! En ole koskaan ennen käynyt. Kyllähän tuolla olihintaa, mutta kyllä oli tarjontakin suuri! Juomaksi otettiin tuorepuristettua appelsiinimehua mikä maistui taivaalliselta! Sen lisäksi otimme teet. Jälkkäriksi repästiin ja otettiin cappuccinot! Riikka ei ole juonut kahvia kahteen vuoteen ja itsekkään en ole viime kesän jälkeen. Onhan se kahvi ihan ok kun sitä juo joskus harvoin ja vaikka justiinsa jotain erikoiskahvia. Kyllähän minä monesti haistelen, että kahvi tuoksuu hyvälle, mutta ei se maistu niin hyvälle. Mielummin juon maustettua teetä ja mieluiten vihreää teetä, koska se maistuu paremmalle kuin musta tee ja on terveellisempää.

Se niistä juomista... Pöydästä löytyi 2 eri salaattia,skogen leipää, kraavilohta, leipäpaloja, perunasalaattia, tomaatti-sipuli salaattia, sämpylää, ruisleipää, bageleita, eri juustoja, leikkeleitä, muroja, hedelmäsalaattia, jogurttia, pannukakkuja, vaahtera siirappia, eri hilloja tai marmeladeja, jotain pähkinä juttua,  paistettuja munia, pekoneja, punajuuri vuohenjuusto piirasta, marja-suklaa juustokakkua, cupcakeja, suklaa lettuja ja mandariinimehua. Olikohan siinä kaikki vai unohtuiko jotain :D Jokatapsuksessa kattaus oli täyttävä! Menimme sinne n.klo.11 mikä oli ihan sopiva aika. Puoliltapäivin kun lähdimme niin alkoi tulla jo oikein ryysis kun tuli niin paljon ihmisiä. Olin kyllä tosi tyytyväinen tuohon ja oli kiva pitkästä aikaa käydä ulkona Riikan kanssa kaksin. Eilen oli sinäänsä huono päivä, että jalat ei tahtoneet kunnolla nousta. Onneksi äiti tuli auttamaan meidät saliin kun siinä on yksi iso rappu minkä joudun kiipeämään. Onneksi siellä oli joku tarjoilijakin hereillä ja tuli myös auttamaan minua kun mentiin, hän oli muutenkin hyvin iloinen henkilö! :) Ihanaa kun avuliaita ihmisiäkin on vielä olemassa! Kiitos sinulle cafe salin tarjoilija! Siitä menimmekin prismalle piipahtamaan, mutta taksilla kun satoi räntää. Prismalta tulimme kotiin kävellen.

Taivaallinen appelsiinituorepuristettu mehu ja tee. Puoliksi jo juotuna kun tajusin kuvata.

Jälkiruoka. Juotiin jopa kahvia vaikka olemmekin tee ihmisiä :)

Hautajaiset ja uutta arkea.

Saatettiin viime lauantaina isä haudan lepoon eurajoella. Isä vietiin suoraan kylmiöstä hautaan. Isä ei kuulunut kirkkoon eikä muutenkaan ollut mikään uskon mies niin ei haluttu siihen mitään pappia höpisemään. Jokainen sai vuorollaan laskea kukkansa ja lukea lorunsa mikäli sellainen oli. Lapset heitti kuoppaan arkun päälle ruusut. Lapset olivat tosi kiltisti. Ei noin pienet voi ymmärtää homman nimeä oikein, että miksi arkku lasketaan kuoppaan, mitä arkussa on ja miksi. Poika kysyikin hautajaisissa, että mitä arkussa on. Mieheni lupasi kertoa myöhemmin. Miten sitten selität 4 vuotiaalle, että siellä on ukki, mutta sitten taas ei ole kun se on vain se ruumis. En tiedä onko hän kertonut jotain asiasta tai onko poika edes kysynyt sitä uudelleen. Hyvin lapset kuitenkin oli sisäistänyt koko homman kun muistotilaisuudessa kun tuli itkettyä niin lapset totesivat molemmat, että tuli itku kun on ikävä ukkia. Poika on myös todennut, että ukki on taivaassa mamman kanssa eikä mamman tarvitse nyt yksin siellä. Ei noin pienten tarvitsekkaan tietää sen enempää. He ymmärtävät sen, että emme enää näe noita ihmisiä. Se riittää. Pitää asiat yksinkertaisina vielä.

Tässä tämä elämä alkaa pikkuhiljaa rullaamaan omalla painollaan ja alamme pikkuhiljaa totuttelemaan elämään ilman isää. Äidillehän tämä on suurin elämänmuutos kun pitää opetella elämään yksin. Äitikin kun on ollut isän kanssa yhdessä ihan teinistä asti eikä ole koskaan asunut yksin. Nyt äiti on ollut paljon minun luonani kun ei ole pystynyt olemaan yksin yötä kotona ja muutenkin viettänyt entistä enemmän aikaa täällä. Toinen isoveljistäni on ollut täällä nyt paljon ja yötä äidin luona. Hän siis asuu Turussa, mutta hakee työtä täältä suunnasta, jotta voisi muuttaa tänne lähemmäs meitä. Ollaan käyty useaan otteeseen kävellen ja sähköpyörätuolin kanssa kaupungissa äidin ja muidenkin kanssa. On niin kätevää kun mulla on nyt tuo sähkäri millä pääsen itsenäisesti liikkkeelle eikä tarvitse olla aina minua työntämässä tai tönimässä niinkun ihana tyttäreni sanoo, "Riikkaa tönii äitiä" ♥ :D

Riikka aloittikin 2 kuukauden työharjoittelun ja toinen isoveljistäni aloitti minun henkilökohtaisena avustajana n.4h/päivä. Nyt siis alkoi uusi arki senkin suhteen. Katsotaan sitten miten jatkossa, poikiiko tuosta mahdollisesti työpaikka Riikalle harjoittelun jälkeen. Lapset tulevat tänne jatkossa to-la kun ennen se oli ke-pe. Näin Riikan ei tarvitse olla poissa harjoittelusta kolmea päivää jokatoinen viikko. Ei ole sitten ihan niin paljon korvattavaa.

Käytiin viime viikolla porissa lääkärissä ja sain herceptin hoidon. Kerroimme siellä minun päänsäryistäni mitä minulla on ollut viime aikoina ja sain ajan pään TT-kuvaan. Katsotaan onko syöpä levinnyt päähän vai johtuuko säryt kenties jostain muusta. Itsellä on sellainen olo, että ei olisi levinnyt vaan säryt johtuisi niskalihasten jumituksesta, mutta onhan se hyvä tarkistaa. Näkökin ollut jo pitkän aikaa huonompi. Tarvis varmaan varata aika näön tarkastukseen. Instrumentariumilla ainakin oli joku tarjous menossa, joten sinne ehkä kannattaisi varata aika ja ottaa sieltä lasit mikäli tarpeellista. Mulla on aina ollut hyvä näkö, mutta sytot saattaa heikentää näköä.

Asiasta toiseen.. Ulkona on niin ihana keväinen ilma toisinaan! Nytkin paistaa aurinko täydeltä taivaalta. Ihanaa kun tulee kesä! Se kummasti piristää mieltäkin kun on valoisampaa! Ihanaa kun tulee lämpimämpää eikä lapsilla tarvita niin paljon vaatteita eikä itsekkään tarvitse pukea niin paljon ulos lähtiessä. Nyt on vielä niin kylmä tuuli, että pitää pukeutua hyvin kun lähtee ulos. Minäkin kun istun pyörätuolissa niin siinä voi tuulessa tulla vilu. Meinattiin laittaa parvekkeelle pari kukka laatikkoa tuohon aitaan roikkumaan ja jonkun pikku kasvihuoneen. Riikan luona on vissiin pikku kasvihuone niin sen voisi tuoda tuohon parvekkeelle ja sitten siihen meinattiin hommata joku pieni pöytä ja tuolit. Jyskissä nähtiin sellainen säädettävä rottinki tuoli terassille. Sellainen voisi olla minulle hyvä, mutta hintaa siinä oli huimat 250€! Mietin myös, että jos haluaa istuskella terassilla kesä iltoina niin tyytyäkkö lyhtyihin vai pitäisköhän tuohon hommata joku pieni ulkovalo. Täytynee tutkia saako siihen oikein edes mitään valoa. Varmaan jonkinlainen sähkögrillikin hommataan tuohon. Toivottavasti vaan kukaan ei keksi ruveta pöllimään niitä kamoja... Täytyy muuten hommata myös parvekkeen oveen joku kärpäs verkko niin saa pitää ovea auki. Saattaa olla, että tuolle terassille menevälle kynnyksellekin pitää tehdä jotain, se on nimittäin aika korkea. Onhan tässä monenmoista rahanmenoa. Ruotsin reissukin suunnitteilla kesäkuussa, mutta siitä lisää kun se on aiheellista. Nyt keskitytään pysymään mahd terveenä kun on taas flunssaa liikkeellä!

Musta ruusu jonka isoveljeni kävi laittamassa arkkuun ♥

Menetys :'(

Täytyy taas tulla pistämään pientä päivitystä. Viime sairaalareissun jälkeen on tapahtunut paljon ja sitten taas ei niin paljon. Suuri elämänmuutos on kylläkin tapahtunut. Nimittäin äitini löysi isäni kotoa kuolleena. Isä oli tullut ilmeisesti vessasta, kaatunut ja lyönyt päänsä. Jäljistä päätellen yrittänyt kammeta ylös tuloksetta ja siispä vuotanut kuiviin siihen :'( Isäni on kerran ennenkin lyönyt päänsä pahasti ja silloin oli lähtö lähellä, joten se oli tiedossa, että jos lyö uudelleen päänsä niin se voi olla menoa. Isänihän oli alkoholisti ja oli tuolloin humalassa. Äitini oli minun luonani tämän takia yötä. Viime päivät ovat menneet hautajaisia ja muita isän asioita järjestellessä. Veljeni on ollut täällä äitini apuna. Hyvä niin, koska äiti on ollut aika sekaisin aika ajoin. Eipä mikään ihme.

Sairaala reissu

Viime viikon maanantain vastaisena yönä heräsin pahoinvointiin. Herätin Riikan pyytäen ämpäriä. Oksensin n.3 kertaa. Lähinnä se oli kyllä kyökkimistä ja itse oksennusta ei juuri tullut. Pahoinvoinnin lisäksi minulle tuli kylmähiki, jalkojen puutumista ja rintakipua. Riikka päätti soittaa ambulanssin, jolla sitten lähdimmme ensiapuun. Ensiavussa minulle laitettiin kanyyli mitä kautta sain pahoinvointilääkettä. Kerran oksensin oikein olan takaa. Sain myös hieman kipulääkettä lihakseen, mutta hieman myöhemmin kun pystyin niin piti niellä omat kipulääkkeet. Sydämmen liikkeitäni seurattiin samoin kuin happisaturaatiota. Ilmeisesti sydämmenni pamppaili vähän miten sattuu ja leposyke oli aika korkea. Oksentelun lisäksi sain tietysti kaveriksi ripulin. Pääsin onneksi maanantaina aika pian omaan huoneeseen osastolle. Jouduin heti eristyksiin kunnes tiedetään mikä minulla on. Minulta otettiin pari ulostenäytettä, joista selvisikin seuraavana päivänä, että minulla oli antibioottiripuli joka johtuu siitä kun olen syönyt niin pitkään ditrim dubloa mikä on antibiootti kesällä todettuun keuhkosieni infektioon. Antibioottiripuli yleensä tulee rajumpana, joten sen löytyminen oli yllätys kaikille. Kuitenkin tiesimme, että noro virusta se ei ole kun muilla ei ollut mitään. Sekin toki tarkastettiin sairaalassa. Veriarvoista todettiin, että jossain on tulehdus, mutta ei tiedetty missä. Minulle aloitettiin suonensisäisesti 2 antibioottia ja yksi suun kautta sekä tulehdukseen, että antibioottiripuliin. Oikea rintani missä on syöpää ultrattiin siltä varalta, että siellä on joku mätä paise tai nestekertymää. Rinta oli hieman punakka ja kuumoittava. Ultrassa ei kuitenkaan selvinnyt, että siellä mitään suurempaa olisi. Löytyi sieltä joku pieni nestekertymä, mutta varmaksi ei voida sanoa, että juuri se olisi tulehduksen aiheuttaja. Hemoglobiinini laski rajusti ja hetken jo oli mietinnässä onko minulla joku pieni sisäinen vuoto vai johtuuko hb:n lasku yksinkertaisesti tulehduksesta. Hb onneksi alkoi nousta kun antibiootti alkoi purra eli totesimme hb:n laskun johtuvan tulehduksesta. Crp onneksi lähti hienosti laskuun kun saatiin antibiootti tippumaan.

Äiti oli yleensä sairaalalla seuranani tyyliin aamu yhdeksästä tai kymmenestä ilta kuuteen. Päivisin yksi kaveri kävi ja iltaisin veljeni ja Riikka. Kävi sairaalalla myös isäni kerran ja Riikan äiti jokusen kerran. Hyvin vähän olin yksinäni. Riikka oli ekat yöt kanssani sairaalalla.

Tulipa tämän viimeisen viikon aikana aika karusti selville miten nopeasti ja helposti lähtöni voikaan käydä. En ole vielä valmis lähtemään. Tuskinpa olen koskaan. Kuolemanpelko on ikävästi nostanut päätään. En niinkään pelkää kuolemaa, se on ehkä väärin sanottu, mutta pelkään koska se tulee kun en halua kuolla! Mikä tahansa flunssa voi yhtäkkiä viedä henkeni. Nyt minun täytyy kirjoittaa ne asiat ylös mitä olen meinannutkin. Olen meinannut kirjoittaa lapsille kirjeet erikoistilanteisiin kuten kun he valmistuvat koulusta tai menevät naimisiin. Olen myös aloittanut kirjoittamaan yhteisiä muistoja siitä kun lapset ovat olleet pieniä ja minä olen heitä hoitanut. Täytyy myös täyttää hoitotahto paperi, jotta lopussa muut tietävät mikä on tahtoni ja osaavat toimia sen mukaan.

Maakunta matkailua, shoppailua, sähköpyörätuoli ja lasten täyteinen 3 päivää :)

Luvassa siis aika pitkä postaus :D Viime viikonloppuna, tarkemmin sanottuna lauantaina lähdettiin Riikan ja yhden toisen ystävän kanssa poriin shoppailemaan. Mentiin ensin iso karhuusn ja siellä muksu massiin. Etsittiin lapsille leikki keittiötä. Sellainen kyllä löytyi, mutta sellaiseen hintaan, ettei houkuttanut ostaa moista. Päätettiin katsoa muualta. Muksumassista lähti mukaan kuitenkin kylpyleluja sekä auto isälle myöhästyneenä synttärilahjana. Kävimme myös body shop:ssa, top sportissa ja h&m:llä. Riikka osti tea tree kasvojenpuhdistus ainetta ja jotain tea tree oil seerumia. H&M:ltä ostin alesta tyttärelle 2 t-paitaa, neulepuseron, lepardi yökkärin mihin kuuluu toppi ja shortsit ♡ sekä vihreän paskerin/pipon. Pojalle ostin vihreän college puvun.

Iso-karhusta kun lähdettiin niin mentiin itäkeskukseen. Siellä käytiin ensitöiksemme syömässä. Päädyimme buffaan. Idea on siis sama kuin rax:ssa eli seisovasta pöydästä saa ottaa niin paljon kun napa vetää. Eipä nuo nyt kovin hääppöisiä ruokia ollut niinkun ei ole rax:ssakaan. Saatiinpa masut kuitenkin täyteen :) Syömästä kun päästiin niin menimme prismaan katsomaan löytyykö lapsille keittiötä ja meille soda stream laitetta. Keittiötä ei löytynyt, mutta soda stream laite kylläkin. Prismassa oli osta pois päivät niin ale laarista löytyi pari söpöä naulakkoa lapsille! Kävimme vielä infossa ostamassa kaasupullon kun emme huomanneet, että laitteen mukana tulee jo kaasupullo. Tosin jälkeenpäin huomasimme, että olikin hyvä, että tälläinen kämmi kävi, koska tottahan toki meidän kaasupullomme jäi vuotamaan ekan käyttökerran jälkeen. Ohjeessa luki, että on PIENI mahdollisuus, että pullo jää vuotamaan ja jos näin käy niin siihen ei saa koskea ennenkuin kaikki kaasu on vapautunut. Odotimme yön yli ja pullo oli lakannut suhisemasta, mutta kun koskin siihen se alkoi suhista uudellen. Päätimme Riikan kanssa, että käytetään sdn verran sitä kuin mitä siitä saa. Eipä me siitä saatu kuin yksi pullollinen vichyä ja sen jälkeen tuli niin hapototonta, ettei sitä vichyksi viitsinyt sanoa. Isäni vaihtoi siihen uuden pullon joka ei jäänyt vuotamaan.

Itiksestä kun lähdimme niin suuntasimme kuskimme vanhempien luo viemään ruokaa ja jotain muuta pientä. Minä ja Riikka kylläkin odottelimme autossa. Siitä lähdettyämme seuraava osoite oli kokemäellä mistä haimme peräkärryn kun ystävämme piti tyhjentää yksi vanha koulu. Kotimatkalla noukimme mukaan hänen siskon poikansa ja haimme ekan kuorman koululta. Luonnollisestikkaan minä en osallistunut tavaroiden kantoon vaan odotin autossa sen aikaa. Sen jälkeen suuntana olikin koti. Pari ystävää tuli vielä illalla iltapalalle ja katsoimme samala the voice of finlandia. Kyllä uni maittoi tämän päivän jälkeen!

Seuraavana päivänä kävimme vanhempieni kanssa ostamassa sen keittiön lapsille rauman prismasta ja jotain leikki astioita honkkarista.

Maanantaina minulle soitettiin, että sähköpyörätuoli on tulossa. Menimme Riikan kanssa sitä vastaan Riikan talolle. Pistimme sen sinne väliaikaisesti kun minun talooni sitä ei saa ennenkuin saadaan ulko-ovelle liuska. Taloyhtiön pitää ensin hyväksyä sen rakentaminen. Kuulemma liuskan saannissa saattaa mennä jopa 3kk. Toivottavasti ei kuitenkaan menisi. Pyörätuoli oli lavan päällä hyvin isosss pahvikopassa. Riikka sai sen muuten auki, mutta lavan päältä pois saannissa tarvittiin nosto apua. Nyt odotellaan, että täti satalinnasta, joka tilasi pyörätuolin mulle tulee käymään niin saadaan kaikki säädöt kohdilleen ja hän näyttää vielä miten se toimii vaikka suunnilleen jo osaan.

Lapset tulivat taas meidän iloksemme keskiviikkona :) He olivatkin ihan innoissaan uudesta keittiöstä. Leikki ei meinannut loppua vaikka sanoimme, että lähdetäön hauskikseen ja keittiön kanssa ehtii leikkiä myöhemminnkin :) Lopulta he keräsivät lelut ja lähdimme hauskikseen. Lapset menivät ystävän kyydillä ja minä ja Riikka perässä taksilla. Hauskiksessa suurin hitti oli trampoliini. Siinä meni melkein koko aika pomppiessa. Pelattiin me pojan kanssa matsi ilmakiekkoa. Hauskiksesta kun lähdettiin niin mentiin prismalle ja syömään hese safkaa. Hyvin maistui lapsille ruoka eikä kotiin viemisiksi paljon jäänyt. Hyvin maistui myös illalla uni ja lapset meni tosi kiltisti nukkumaan. Niinkuin menivät toisenakin iltana. Aika kului lasten kanssa leikkiessä ja lasten elokuvaa katsoessa. Nimittäin Wallace ja Gromit leffa sai suuren suosion pojalta ja se katsottiin useampaan kertaan. Perjantai aamupäivällä sain kipukohtauksen ja jouduin ottamaan särkylääkettä ja huilasin hetken. Riikka meni lasten kanssa siksi aikaa ulkoilemaan. Isä tuli lapsia hakemaan perjantaina, mutta oli tässä sen aikaa kun telkkarista tuli suomen peli. Ennen ei malttanut lähteä, ettei missaa mitää. No, poika sai sillävälin ottaa tirsat mun kainalossa kun ei hän ollut malttanut ottaa tirsoja missään vaiheessa ja siksi välillä meinasikin tulla kiukku. Esimerkiksi torstai illalla kun oltiin Riikan luona saunomassa niin oli jo niin kova väsy, ettei meinannut lähtiessä pukemisesta tulla mitään. Maistuipa lapsillekkin yöuni hyvin iltapalan jälkeen! :)

Ystävänpäivä ♥

Ystävänpäivä meni lähinnä vieraita vastaanottaessa :) Ei sen puoleen. Ei niitä ihmisiä niin paljon tullut, eikä kovin montaa kutsutukkaan. Ainoastaan ne tärkeimmät ja ne jotka käy tässä jelppimässä. Riikka ja isoveljeni kävi kaupungissa aamupäivällä. Kävivät ostamassa pastaväriä kuppikakkuja varten. Yllätykseksi Riikka oli ostanut mulle ystävänpäivä lahjaksi monitoimikoneen! :o En ihan odottanut niin kallista lahjaa! Ehkä päästään sitä testailemaan tässä joku päivä :) Muilta sain tuuletin kukan, leivonta tarvikkeita, karkkia ja tyttäreltäni itse koristellun tuikkukipan ♥

Minä koristelin meidän valkosuklaa-mango juustokakut sillävälin valmiiksi kun toiset oli poissa. Edellis iltana olin pyytänyt josko kotisairaalasta tulisivat kuuntelemaan minun keuhkoni kun on sieltä kuulunut hieman krahinaa. Kotisairaala tuli juuri kun olin saamassa kakkujen koristelut valmiiksi. Kuulemma pientä krahinaa kuului vasemmasta keuhkosta, mutta ei mitään huolestuttavaa ja jos olo muuttuu huonompaan niin heti päivystykseen.

Yritin tehdä kuppikakkuihin kuorrutteen jostain valmis pussista, mutta se vaan jäi löysäksi vaikka pistin siihen vähemmän nestettäkin kun ohjeessa oli ja lisäsin tomusokeria. Todettuani sen olevan liian löysää yritin tehdä voista, nesteestä ja tomusokerista uuden kuorrutteen. Jostain syystä se herottui. Ilmeisesti voin olisi pitänyt olla huoneenlämpöistä. No jokatapauksessa tuli ryssittyä se osuus ja minuakos se otti kupoliin! Ottaa vieläkin :D Perfektionistin vikaa kun mussa on :D

Vieraat tuli kahden maissa tai vähän jälkeenkin. Kaikille maistui herkut. Riikan äiti oli tehnyt ihanaa fetapiirakkaa meidän herkkujen lisäksi. Meillä oli kaffettelun lisäksi ohjelmassa ongintaa :) Se on suurimmalle osalle ihmisistä tuttua puuhaa lapsuudesta. Yksi ystävä ei ollut koskaan ennen onkinut. Hän sai onkia minunkin puolestani :) Onginnasta kaikki sai karkki säkit missä oli kaikkea pientä. Karkkiaski, muumi suklaa rahoja, angry birds tikkari ja irtonamia mitä saatiin haalittua edeltävänä päivänä abeilta.

Ex mieheni ja lapset tulivat hieman myöhemmin. Lapsetkin saivat onkia. Poika oli ensin, että ei hän tule, mutta onki kuitenkin kun tytär onki ensin ja hän huomasi, että sieltä voikin tulla jotain kivaa :) Ei sen tarvitse ollakaan mitään sen ihmeempää, että saa muut ilahdettua! Lapset ja ex olivatkin tässä koko illan. Ihan kivaa, että hekin joskus käy täällä kylässä! Lapset halusivat kovasti leikkiä enon kanssa. Sain minäkin sentään vähän huomiota :)

Kaikenkaikkiaan mukava päivä vaikka kyllä illalla ramasi! Tulipa helposti uni silmään ja uni maittoi!

Valkosuklaa-mangojuustokakku

Toinen samanmoinen

Tyttären tekemä tuikkukippa ja kukka tuuletin.

Hieman mietteitä. Henkilökohtaisiakin.

Olen niin monesti sairauteni aikana miettinyt miten epäreilua tämä on. Miettinyt miksi en tyhmä vaatinut neukanäytettä,vaan sokeasti uskoin, että kyllä tohtori tietää. Miksi en puhunut asiasta äidilleni vaikka monta kertaa piti, koska hän olisi passittanut minut neula näytteeseen. En jotenkaan yhdistänyt pattia rinnassani siihen, että mummini kuoli levinneeseen rintasyöpään. Jotenkin muistin vain sen kun puhuttiin, että mummilla on syöpää maksassa ja siihen hän taisikin kuolla kun maksa lakkasi toimimasta.  Ehkä tajuntani halusi jotenkin hylätä sen rintasyöpä vaihtoehdon? Luulin vaan heti kun löysin patin, että se on joku turvonnut maitorauhanen, koska ekan kerran huomasin sen vajaa viikko ennen tytön syntymää. Kerroin patista neuvolassakin ja neuvolan täti kokeili sitä ja totesi sen luultavasti olevan maitorauhanen. Patti häiritsi minua kokoajan ja kun se ei imetyksen lopetuksen myötäkään hävinnyt ja nännipihan ihokin alkoi muuttua sekä nännistä tuli eritettä niin alkoi epäilykset herätä, että se onkin jotain muuta. Olisihan minun pitänyt jo noista oireistakin tietää, että ei se ole mitään mastophatiaa niinkun lääkäri sanoi. Hänenkin piti olla joku spesialisti, joka on tehnyt rinnan ultrauksia vuosia. Luulenpa hänelläkin olevan asenne, että ei nuorella voi olla rintasyöpää tai se on hyvin harvinaista ja asenteensa takia erehtyä. Nykyään yhä useammalla alle 30v tulee rintasyöpä. Tiedän todella monia nuoria tämän sairauden myötä kenellä on rintasyöpä tai levinnyt rintasyöpä ja monet heistäkin on pienten lasten äitiä. Nuoria ei oteta monestikkaan vakavasti ja sitten tauti ehtii levitä! Se on väärin! Rintasyöpä saattaa olla "helppo" syöpä siinä tapauksessa, että se tosiaan havaitaan ajoissa eikä ehdi levitä. Itse en voi sanoa päässeeni helpolla.

Olen kärsinyt paljon tämän sairauden myötä ja niin ovat läheisenikin. Jotenkaan kukaan ei voita tässä tilanteessa ja se tuntuu niin väärältä. Tästä sairaudesta ei voi syyttää ketään. Minulla oli todella p*ska mäihä kun tämän taudin sain. Olen kärsinyt niin fyysistä kuin henkistäkin kipua. Välillä minulla on sellainen olo kuin olisin taakaksi vaikken halua olla. Tarvitsen kuitenkin apua kaikissa arkisissakin askareissa kun kuntoni ei anna periksi tehdä itse. En usko läheisteni kuitenkaan ajattelevan niin, että olen taakka vaan he keskittyvät nauttimaan jäljellä olevasta ajasta kanssani. Kukaan kunnei osaa sanoa kauanko minulla on elinaikaa. Hoitoa saan niin kauan kuin kroppa kestää. Tähän asti on muuten kestänyt, mutta maksa -alat ovat välillä olleet huolettavan korkealla ja siksi hoidot tauolla. Tällä hetkellä syöpä on onneksi rauhallinen.

Olen esimerkiksi menettänyt perhe-elämäni. Tätä asiaa on ruodittu viime aikoina paljon. Ilmeisesti jotkut mieheni kaverit tuomitsevat minut lähtöni takia. He eivät ilmeisesti tiedä koko tarinaa vaan tekevät omat johtopäätöksensä. Eikä he ilmeisesti käytä maalaisjärkeäkään. Kuka sairas ihminen lähtee tässä kunnossa pois omasta kotoaan ellei siihen ole syy?? Tällä hetkellä tämä ratkaisu tuntui parhaimmalta. Nyt pystyn esim. viettämään paremmin laatuaikaa lasteni kanssa kun ennen he olivat viikot päiväkodissa aamusta iltaan ja nyt he ovat täällä viikolla eikä tarvitse olla päiväkodissa. Perheenkesken voimme edelleen tehdä asioita, ero ei vaikuta siihen. Tottakai minulla on ikävä lapsiani kun he eivät ole täällä ja lapsilla ikävä minua. Kuitenkaan lapsille ei olisi ollut hyväksi, että jos olisin jäänyt ja minä ja mieheni vain tapeltaisiin ja huudettaisiin toisillemme. Enemmän lapset luultavasti siitä kärsisi. Kyllähän poika jo ennen muuttoani mainitsi asiasta. Hän oli sanonut jotain, että jos huutaisitte vähemmmän niin äiti voisi jäädä. Kumpa se olisikin niin yksinkertaista. Eikä meidän erot perimmäiset syyt kuulu kellekään muille kuin meille. Yhdessä ratkaisumme teemme. Enkä minä edes ole siinä kunnossa, että olisin voinut jäädä hoitamaan omakotitaloa, jos nyt mietitään kenen piti lähteä pois yhteisestä kodista.

Tämä tilanne tuntuu niin väärältä. Kukaan meistä ei voita. Minä ja mieheni menetettiin perhe-elämä. Mieheni ja lapseni tulee menettämään minut, ystäväni on tässä kokoajan kiinni auttamassa ja syrjäyttää oman elämänsä, vanhempani auttavat sen minkä kerkiävät ja tulevat menettämään oman lapsensa.. kuka tässä voittaa ja mitä? Kukaan ei voita mitään. Voisimme kaikki jäädä rypemään itsesäälissä, mutta ei kannata. Nyt vasta sitä on ruvennut arvostamaan elämän pieniä asoita ja huomaa kuinka itsestäänselviä ne ovat ennen olleet. Minä ainakin aijon nauttia elämästä vielä kun voin ja varsinkin lapsistani! Lapseni ovat elämäni tärkein asia nyt ja aina ♥